Yrtyis vol miljoona

Apua, blogger on muuttunut ihan ihmeelliseksi since olin täällä viimeksi!

Yritän ryhdistäytyä tämän kirjoittelun suhteen -en rajoita enää aihetta jos sitten tulisi paremmin kirjoiteltua. Oon miettinyt tätä blogin kirjoittamista nyt enemmän ja toivonut inspiraatiota ja nyt Heliltä sain pienen inspiraation.

Pyyhin tuon blogin otsikon kokonaan, jos nyt oikeasti saisin muokattua tästä alustan minua ja minun asioita varten. Otsikkoa saa ehdottaa, jos keksii jotain kivaa ja mulle sopivaa ;) yksi olisi mielessä, mutta se sisältää asian jota en halua julkistaa... ;)

Asioita joita lupaan kirjoittaa tänne lähiaikoina, ei missään järjestyksessä: (kirjoitin että lupaan, että jos en kirjoitakaan, minua voi vaatia tilille siitä!)

- iholla -tv sarja
- Maisan kanssa puuhailut
- yrittäjyys
- pohdintoja ja mietteitä elämästä ja onnellisuudesta
- kuulumisia, mitä tein tänään jne
- biisejä ja videoita

Sillä välin voitte tutustua palasiin sielunmaisemistani Pinterest -profiilissani http://pinterest.com/minpau/ -on nimittäin koukuttava palvelu!

Vain Koira

Vuoden alkajaisiksi täältä kopioitu, vaikka missä kiertänyt kiertoteksti, joka on just eikä melkein:

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

"Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

Tieto lisää tuskaa

Tästä taitaakin tulla koirablogi after all.

Olen nyt lukenut pari viikkoa Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa -kirjaa aamupalapöydässä. Ihan hirveen hyvä kirja, joka selvittää näin "aloittelevan" koiraharrastajan näkökulmasta termejä hyvin ja yhdistää monia asioita. Pistää myös lukijan ajattelemaan. Varasin kirjastosta myös saman kirjailijan Pennun polku puolivuotiaaksi, mutta se ei ole vielä tullut. Se voi olla tähän pentukuumeeseen vielä parempi kirja. Kunhan pentu kotiutuu, aion ostaa Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan itselle, tykkäsin sen koulutusvinkeistä.

Saalisviettikirjasta on ollut paljon apua, kun olen yrittänyt määritellä minkälaisen koiran oikein haluan. Olen ymmärtänyt koiran kanssa ("koiralla") harrastamisen ja harrastamisen harrastuksen vuoksi eron. Ja minä olen ehkä kuitenkin sitä vähemmän tavoitteellista sakkia. Että tehdään kivoja asioita siksi kun ne on kivoja. Ja plussaa on, jos ollaan niissä vielä tosi hyviä.

Jotenkin on sellainen harmitus siitä, että tietää niin vähän. Vaikka olen kasvanut ja ikäni elänyt koirien kanssa, ei tuttavapiirissäni ole ikinä ollut ketään, joka olisi harrastanut koirien kanssa jotain muuta kuin metsästystä ja näin ollen tietäisi aiheesta (toko, agi jne) juuri mitään, eikä yhtään kasvattajaa, jonka kanssa voisin keskustella. Kaikki on olleet tavallisia "reppumiehiä". Kadehdin 15-vuotiaita, jotka ovat saaneet kasvaa koiraharrastukseen, kun esim. vanhemmat kasvattavat tai harrastavat jotain lajia. Minun on pitänyt nyt parikymppisenä aloittaa omin voimin kaikki tiedonhankinta lähes alusta. Mutta onneksi on ihanaa oppia :) Toki olen junnunakin opiskellut koirista, mutta lähinnä se oli rotujen tunnistusta ja Koiramme -lehden kuvia :)

Löysin muuten hyvä termin meidän touhuille: Maisa on treenilinjainen seropi! ;D ja samaisista "linjoista" pitäisi sitten se porokoirakin löytyä.

Yksi ongelma on myös sitten se pennunhankinnan ajankohta. 2012-2013 kalenterini on sellainen, että kevät 2012 ei pennun tulo onnistu reissuamisen takia. Kesä/alkusyksy 2012 voisi olla hyvinkin hyvä aika. Mutta keväällä 2013 en voi ottaa pentua, koska olen reissussa ainakin 3 viikkoa, ensimmäinen 6-12kk pitää olla uusi koira omassa hoidossa joka päivä, että saadaan hyvä pohja yhteiselämälle. Ei tulisi mieleenkään laittaa esim. 4-5kk pentua kuukaudeksi muualle hoitoon, mikä pitäisi tehdä jos pentu tulisi loppusyksyllä/talvella 2012- 2013. Jos pentu tulisi nyt kesällä 2012 se olisi keväällä 2013 kuukauden kestävän reissun aikaan jo niin iso, että isoa hallaa ei tapahtuisi kuukauden erosta. Jos pentu olisi hyvässä hoidossa. Mutta ehdoton takaraja pennulle on kesä/alkusyksy 2013. Silloin voisi olla kaikista järkevintä kotiuttaa pentu, mutta entä jos en halua odottaa...?! Asuntoasiakin on sellainen, joka pitää ottaa huomioon. Asunko tässä vielä pennun tullessa (toivottavasti en) ja jos asun, kuka vuokraa mulle hullulle koiranaiselle kämpän, ja jos en, missä sitten?! Ja viimeistään kun pentu on puolivuotias, on jostain kaivettava rahaa autoon. 2 koiraa + linja-auto ei ole hyvän kuuloinen juttu. Junassa vielä menisi, mutta kun ei meille päin mene täältä junia. Vaikka eihän sitä tiedä asunko täällä enää sitten kun lauma on kolmehenkinen, jos saan muualta töitä?! Liikaa liikkuvia osia?

Lisää koirajuttua

Nämä pätkät on itseasiassa mun blogipäivityksiä lemmikkiyhteisö Petsiestä.
Ensin Mätsärivuoden päätös

Tämän meidän ensimmäisen mätsärivuoden viimeisestä mätsäristä napsahti sitten se, mistä ollaan vaan uneksittu... Maisasta valittiin Best In Show. Aivan käsittämätöntä.

Ensin päästiin ykköseksi monirotuisten luokassa, meitä vastassa oli Twiggy, Rocky, sievä vaalea pystykorva Nana ja pieni mäyräkoiramainen tuntemattomaksi jäänyt uusi koira. Twiggy ja Rocky löytyvät täältä Petsiestä. En olisi uskonut edes monirotuisten voittoa, oli niin pahat vastustajat. Mutta Maisalla kyllä häntä heilui koko ajan ja aika hyvin pysyi katsekin ylhäällä, varsinkin jos meinasi hajut viedä, tosi hyvin korjasi pikku muistutuksesta.
BIS kehässä vastassa oli lyhytkarvainen collie, jokin setteri, jokin springerspanieli (en ehtinyt seurata tarkasti!) ja musta villakoira Sasu, joka myös Petsiessä. En tiedä oliko mitään vaikutusta, mutta kaikki nuo roduthan asetellaan. Maisan esitän vapaasti edessä ja tälläkin kertaa aika monta kertaa sen seisonta herpaantui (istui, liikkui jne) ja sitä piti korjata. Mutta kai sitä itse on itsensä pahin tuomari! Tuomarit sanoivatkin, että nyt on kyllä vaikea valita kun on kaikki niin kauniita koiria.
Mätsärit on kiva harrastus ja näille sekarotuisille ne kun on ainoat näyttelyt. Mukavahan niissä on pärjätä ja palkintoja saada, mutta kyllä se juttu on aina ollut se osallistuminen ja oman koiran kanssa puuhailu. Aina on nimittäin parannettavaa ;) ja tärkeintä on että on kivaa! Oon myös huomannut, että sitä paremmin menestyy, mitä vähemmän stressaa tai jännittää itse. Nytkin lähdettiin vaan pyörähtämään!
 2012
Moni näyttää täälläkin tekevän jo suunnitelmia ensi vuodelle. Pitkin syksyä ja etenkin nyt vuodenvaihteen lähestyessä on minullakin pyörinyt mielessä toiveita ensi vuodelle, jotka oikeastaan voisi asettaa ihan tavoitteiksi.

• Ainakin jatketaan mätsäreissä käyntiä. Keskitytään todennäköisesti mätsäreihin, joissa oma luokka sekarotuisille ja yritetään päästä mahdollisimman paljon myös muille paikkakunnille osallistumaan. Ainakin Pohjois-Karjalan alueella meitä tullaan näkemään.
• Rally-tokossa jatketaan harjoituksia ja jos kehittymisen tahti jatkuu yhtä hyvänä, saadaan haltuun jo voittajaluokan liikkeetkin (liikkeitäkin...).
• Osallistutaan virallisiin kisoihin rally-tokossa. Aloitetaan koulutustunnusten tavoittelu.
• Aloitetaan agility ryhmässä. Kakkosvaihtoehtona osallistuminen lyhelle tokon alkeet -kurssille.
• Suunnitellaan perheenlisäystä lapinporokoirapennun muodossa ja varmistetaan pennun tulo.
• Keväällä Maisa viettää 7-8 viikkoa ilman minua ollessani työssäoppimassa ulkomailla. Tänä aikana Maisan elämään tulee mahdollisimman vähän muutoksia kun Maisa viettää ajan siskojeni ja äitini hoidossa.
• Jos juoksut jatkuvat vuodoltaan runsaina ja valeraskauksia vielä ilmenee, _harkitaan_ sterilisaatiota.

Aika huima on ollut tämäkin jo lähes mennyt vuosi 2011. Alkuvuodesta painiskelin joten kuten tottelevan ja hermostuneen oloisen koiran kanssa peläten sen alkavan osoittaa aggressiivisuutta. Koira-asiantuntijan konsultaation kautta löytynyt harrastamisen riemu on ollu se juttu tänä vuonna. Keväällä aloitimme arkitottelevaisuuskurssilla ja aloitimme mätsärikäynnit, kesällä jatkoimme rally-tokon alkeilla ja syksyllä liityimme rally-toko ryhmään, josta on tullut todellinen henkireikä varmasti niin omistajalle kuin koiralle. Mätsärikäynnit huipentuivat alkuvuodesta BIS1 tulokseen. Harrastamisen myötä suhde koiraan on parantunut käsittämättömillä tavoilla ja koirasta on tullut tasapainoisempi ja onnellisempi. Pelkoa aggressiivisuudesta ei enää ole. Tämän vuoden aikana Maisasta on kasvanut sellainen uskomaton ystävä, jollaista koiraa ottaessa toivoinkin, ja vielä enemmän. Tärkeä se oli ensi hetkestä alkaen, mutta nyt jo erityisen erityinen. Ulkoilut sujuvat vaikka ilman hihnaa ja perustottelevaisuus on hallussa ja koira nauttii minun kanssa tekemisestä ainakin yhtä paljon kuin minä sen.

Tästä on hyvä jatkaa.

Haussa lapinporokoirakasvattaja

Mulla on aivan mahdoton pentukuume. Koiranpentukuume, ja se kasvaa ja kasvaa. Pari vuotta riitti edellinen lääkkeeksi.

Olen päätynyt lapinporokoiraan. Nykyinen, ainokainen (neljäsosaporokoira) hauvahan muistuttaa hyvin paljon porokoiraa, luonteeltaan vain taitaa olla herkempi. Se tullee suomenlapinkoiran peruja, vaikka kaikkihan ovat yksilöitä, koiratkin.

Hakusessa onkin laumaamme sopiva, tervepäinen ja itsevarma pikku porokoiran alku, jonkun mukavan ja yhteistyöhalukkaan kasvattajan kennelistä. Muutama kasvattaja minulla on katsottuna, joille alan soitella viimeistään alkuvuodesta. Ensisijaisesti etsin kaveria, laumaan jatkoa, mutta harrastuspotentiaalia täytyy pennusta myös löytyä. Ainakin jonkin verran käytäisiin näyttelyitä, varmasti paljon mätsäreitä ja "käyttö"harrastuksissa katsottaisiin mihin penskassa on ainesta. Alkuun suunnittelen rally-tokoa, mutta iän karttuessa voitaisiin laajentaa vaikka agilityyn tai tokoon, koiran taipumusten mukaan olisi kiva kokeilla paimennusta ja vaelluksille on koirien kanssa tarkoitus suunnata enemmänkin jatkossa. Eli tyhjänpantiksi tämä pentu ei päädy!

Pentuhan olisi siis tervetullut jossain vaiheessa vuotta 2013. Jos mahdottoman hyvä pentue löytyy, voin harkita 2012 syksyä. Kaikki riippuu vielä niin kaikesta, seuraavasta asunnostani ja työmahdollisuuksista, kasvattajien suunnitelmista... Kahden koiran kanssa auton omistaminen olisi aika ehdoton, yhdenkin koiran kanssa bussissa ja linja-autossa kulkeminen on välillä melkoinen show... Vaikka pienestä asti M on tottunut matkustamaan.

Olen yrittänyt listata joitakin asioita, joita pennun taustalta toivon löytyvän. Jos osaat vinkata, kerro ovatko vaatimukseni realistisia tai mitä lisäisit/muuttaisit. Yritän tarkistella listaa vielä, kun tieto rodusta lisääntyy.

- Kasvattajan tulee pystyä perustemaan pennutuksen ja pentueelle asetetun tavoitteen laajemmassa mittakaavassa. En halua pentua kasvattajalta, joka teettää kotikoiria ja pihavahteja. Toivon, että yhdistelmällä on jotain annettavaa rodulle.
- "Jotain annettavaa rodulle" voisi olla esimerkiksi se, että vanhemmat ovat mahdollisimman erisukuiset, olisi myös hienoa, jos suvussa olisi rotuunotettuja yksilöitä. Lapinporokoirarekisteri on vielä auki.
- Vanhemmilta toivon puhtaita terveystuloksia: A/A lonkat, 0/0 kyynäret, silmät ok, eikä muissakaan mahdollisesti tehdyissä tarkastuksissa ole huomattu kummallisuuksia (esim. selkäkuvaus).
- Terveyden kanssa yhtä tärkeää on vanhempien luonne: molempien tulee olla luonteeltaan rodunomaisia, tasapainoisia, miellyttäviä kumppaneita, jotka pystyvät elämään onnellisina myös koiralaumassa eivätkä ärhentele turhasta.
- Vanhempien ulkomuodot on palkittu näyttelyissä.
- Vanhemmat tai vanhempien sisarukset harrastavat, ei tarvitse kisata, mutta näyttö taidoista on aina näyttö taidoista.
- Molempien vanhempien kohdalla kyseessä on 1. tai 2. pentue, eikä useampia ole tarkoitus teettää. Olisi myös hyvä, etteivät vanhemmat ole liian nuoria.

Lisäksi on tärkeää, että kasvattaja haluaa oikeasti kuulla kasvatistaan ja pystyy auttamaan minua vastaan tulevissa kysymyksissä. Voisin kuvitella, että sormi menee vielä muutaman kerran suuhun kun laumajärjestys muodostuukin yhden ihmisen ja kahden koiran kokoonpanosta! Näyttelyssäkin saatan tarvita opastusta. Minulle voisi sopia myös sijoituskoira. Koirien kasvattaminen kiinnostaa ja olen jo ilmoittautunut kasvattajan peruskurssille. Sijoituskoiran kautta saisin paremman näkökulman kasvattajan arkeen.

Kirppu torilla

Tein tänään aivan fantastisia löytöjä kirpparilla -eurolla kappale.
Löysin valkoisen jakun, joka sopii mihin tahansa illanistujaisiin tai juhliin hihoiksi, kesällä takiksi ja niin edelleen. Ihana, ajaton ja tyylikäs, heti kun olin poistanut olkatoppaukset!

Toinen löytöni oli  valkoinen kauluspaita hyvin minikauluksilla. Pesun jälkeen harmikseni huomasin, että siitä puuttuu yksi nappi :/ Pusero on hyvin läpikuultava, suunnittelin sen korkeavyötäröisten haaremihousujen pariksi ja mustat rintaliivit alle. Saa nähdä, osaanko pukeutua niin paljastavasti. Visioon kuuluvat myös isot helmet.

Huomenna teatteriin, sinne ajattelin kokeilla.

Kolmas löytö oli tummansininen collegehame. Kotihameeksi ja sopii kyllä myös arkivaatteeksi, täytyy vielä yhdistelemistä miettiä! Olipa mahtavaa tehdä kerralla noin kivat löydöt, kaikki oli samasta pöydästä. Yhtään ei myöskään pahenna, että ne ovat kokoa C36 ja 34! En ole kokoa 36, saati 34, mutta 80 -luvulla kaikki on kai ollut suurempaa! Sieltä luulen uusien vaatteideni olevan peräisin.

Kaikki ovat myös laadukkaita merkkejä, tai ainakin olivat arvokkaita silloin aikoinaan. Paita Pola ja jakku Martinelli, hame jotakin edesmenneen Vaatehuoneen merkkiä.

Jep, kuva ois kiva, mutta eihän täällä pimeässä mitään kuvia saa. Katsotaan, jos tulisi käytössä otettua paremmin.

En yleensä osta vaatteita käytettynä, mutta näissä ei näy käytön merkkejä. Tuli pyörittyä pöytiä läpi, kun minulla on samaisella kirpparilla myyntipöytä. Harmittavan vähän on siitä käynyt tavara kaupaksi, ihmiset taitavat säästellä rahojaan joulua varten!

Thanksgiving

Syksy on synkkä ja pimeä, jokaisella on tapansa selvitä ajasta ennen valkeutta.
Yksi hyvä tapa on juhliminen ja toistensa muistaminen. Pimeys on hyvä syy kerääntyä omaan koloon läheisten kanssa, juhlimaan tai muuten rentoutumaan.

Itse suosittelen hyvän seuran lisukkeeksi kynttilänvaloa ja herkullisia naposteltavia.

Vaikka vastustankin tietyssä määrin amerikkalaisen kulttuurin Suomeen rantauttamista (Halloween=yäk), on yksi juhla, jonka toivoisin yleistyvän Suomessa. Se on kiitospäivä. Tai ei ehkä itse kiitospäivä, mutta se ajatus joka kiitospäivässä on tärkeintä.

Pysähdytään tähän hetkeen läheisten ympäröimänä ja muistetaan ne asiat elämässä, jotka ovat hyvin.

Tänään minä olen kiitollinen siitä, että
- perheeni on terve ja minä olen terve
- minulla on ihana koira
- minulla on rakas, kaunis kummipoika, joka kasvaa joka päivä ja matkaa kohti elämän ihmeitä
- saan opiskella alaa, joka minua todella kiinnostaa ja sitä myöten tehdä asioita, joilla on minulle merkitystä
- minulla on kaunis koti (tai jos ei koko koti, niin ainakin huone)
- elän maassa, jossa on vuodenajat

Haastan sinut kertomaan kommenttiboksissa vähintään yhden asian, josta olet kiitollinen tänään. Sen ei tarvitse olla suuri asia, kunhan sillä on suuri arvo elämässäsi.