Sunnuntaina Taikalla tuli 10 viikkoa eloa täyteen!
Viime päivien teema on ollut (isojen) koirien treffailu. Perjantaina käytiin kylässä Valo-collien ja Gene-hukan luona ja se oli aika jännää... Jättiläis-Gene pyyhki Taikalla lattiat. Sunnuntaina kävi kylässä toinen Pihlajamäkeläinen, nimittäin Jalli ja veikkansa lapinkoira Kassu. Ne ei ollu Taikasta yhtään niin pelottavia kuin Valo ja Gene, vaikka Kassu olikin aika innokas! Käveltiin hetken aikaa ja lopulta pentukin yritti jo vähän leikkiä, mutta sitten ei kuitenkaan ihan kunnolla uskaltanut. Ehkä pojat oli vähän liian innokkaita. Eilen maanantaina kävi Rambo kylässä ja vaikka onkin iso ja musta, oli näistä kavereista vähiten pelottava. Taika veti Rampen kanssa lelua ja roikkui poskissa kuten Maisallekin tekee.
Eilen myös Maisa alkoi jo lopultakin taipua painostuksen alla ja leikki vähän (tosin en tiedä kuvitteliko se sitä kosioleikiksi, raivostuttava hormonihyrrä). Ensimmäinen leikkiyritys tosin päättyi vähän surkeasti, kun Taika haastoi pystypainiin ja Maisa lähti mukaan ja läimäisi pennun lattiaan, minne se jäi typertyneenä, ja poistui paikalta :D. Tänään iltapäivällä ulkoilun jälkeen Maisa vaikutti jo ihan oikeasti leikkivän Taikan kanssa. Eilen myös Taika putsaili Maisan tassua ja aika kauan Maisa sitä sietikin. Eka kertaa ne myös nuolaisivat toisiaan, Taika iltapäivällä Maisaa selästä ja illalla Maisa samasta kohtaa selästä.
Tänään käytiin myös päiväkodin portin edessä lasten ulkoilu-/hakuaikaan vähän kattomassa ja kateltavana ja illalla suunnataan vielä kilometrin päähän Teboilin pihaan vähän pousailemaan.
19.2.2013
12.2.2013
11.2.2013
Mualla
Täällä ollaan edelleen, äidin ja isän tykönä, kiitos mun keuhkotaudin ja lähes 39 kuumeen. Tautia on jatkunut perjantaista asti ja hyvä että hautajaisista selvisin... Buranaa, panadolia, resilaria, strepsilsiä ja päikkäreitä on vedetty aivan övereiksi asti ja päälle vielä cetirizin kissa-allergiaan ja mustaherukkamehu, koska se nyt vaan toimii.
Olin suunnitellut tekeväni pennun kanssa täällä vaikka ja mitä, mutta eipä oo tarvinnut tehdä yhtään mitään... pissatuksetkin joutuu nakittamaan muille ja ne ei oikein tahtois. Nalkuttaa saa enemmän kuin laki sallii, mutta kun en itsekään pysty, en pysy tolpillani sen vertaa kuin pennulla kestää pissata ulos. Tai jos pysyn, niin keuhkot ei kestä. Tänään on ollut eka päivä, jonka vois ajatella olevan vähän parempi. Kuume ei siis ole noussut yli 38. Onneksi sosiaalistamisviikot on oppikirjan mukaan 8-12 eikä vaikka 8-10! Ehditään siis vielä
En tajua, en ikinäikinä ole kipeänä. Ainakaan näin kipeenä, kuumetta viimeksi -05.
No, on tolla kärpällä ollut täällä tekemistä aktivointisuunnitelman mönkään menemisestä huolimatta. Ykköslelulksi on noussut tyhjä puolen litran limupullo, jossa aina joskus on nameja sisällä. Ulos neiti osaa pyytää, tosin yleensä se pyytää kun sillä on tylsää, eikä silloin kun pitäisi pissata. Maisa on ollut ihanan kärsivällinen lapsenvahti, aivan helmi <3. Taika on myös päättänyt, että oma ruoka on yäk. Kaikki muu on parempaa, parasta olisi isojen koirien nappulat (ja eikun varkaisiin...). Esimerkiksi oma ruoka kuivana menee, mutta ei ainakaan turvotettuna, yäk! Turvotettuna sitten, jos se on esim. seissyt yön yli... Annostakin saa näköjään suurentaa, varsinkin iltaisin, kun se katoaa ihan vauhdilla. Muutenkin iltaruoka maitttaa parhaiten. Oma nimi alkaa kuulostaa jo tutulta, tosin vain sisätiloissa. Ulkona on se paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa ja mennä minne huvittaa, ei ainakaan tarvitse kuunnella eikä kiinnostua mistään ulkoiluttajan ehdottamasta... Tiedän ainakin mitä aletaan harjoitella kun paranen!
Ihmisistä on tullut kunnon sosiaalistamiskuuri koettua, on nimittäin riittänyt vieraita tässä talossa tänä viikonloppuna, pientä ja suurta ja hiljaista ja äänekästä miestä ja naista :)
Taika kyllä näyttää ihan pieneltä kissalta, monen muunkin mielestä siinä missä minunkin :D Jospa se jossain välissä kasvaisi kuitenkin koiraksi. Etujalat vähän tutisee edelleen ja on erikoisen malliset minun silmään, tutinan on huomanneet muutkin. Takajalat taas on ihan tikkusuorat, saisi se nyt kehittää edes jotkin kulmaukset sinne :D Häntä on alkanut kääntyä J:n malliseksi, kunhan nyt ei ihan saparoksi vetäisi niin se riittänee :) Sitä häntää se käy välillä heiluttamassa peilikuvalleen :D
Isoille häkeille Taika ei ihan vielä uskalla, pomppiva Piitu taitaa olla rohkelikolle liikaa! Uskaltaisi varmaan ihan pian, jos mulla olis voimia seistä sen kanssa ulkona tuijottamassa niitä.
Ihan uskomatonta muuten, että vaikka pentu on elellyt melko pienissä tiloissa tähänastisen elämänsä, ei se ollut moksiskaan kun se heitettiin lähes parinsadan neliön omakotitaloon sisään, vaan se otti tilan haltuun ja siinäpä se. Ruualla täytetty muovipullokin aiheutti lähinnä innostunutta pomppimista ja haukkumista, Maisalla samanikäisenä meni vuorokausi, ennen kuin se uskalsi koskea lattialla seisoneeseeen samanlaiseen pulloon. Mikä ero!
Kuvia yritän lisätä tänne taas pian, heti kun jaksan ja henki riittää... Saikkua on ma ja ti, tekisi mieli hakea vielä keskiviikkokin, ainakin maanantaina perusteella en ole vielä ke täysin kunnossa. Tyhmää tällainen, thank god sattui tämä reissu juurikin tälle viikonlopulle, en mitenkään olisi selvinnyt koirien hoidosta yksin kotona!
Ainiin, tännetulomatkaa varten pidettiin pientä nälässä aivan liian kauan, kun lähtö viivästyi, mistä koin huonoa omatuntoa. Onneksi pentu ei vaikuttanut yhtään heikenneeltä tms ruuan puutteen takia, nälkäiseltä kylläkin. Seuraavana päivänä kaikki muona kelpasi! Päästiin niinkin lähelle ilman oksennusta, kuin tuohon lahden toiselle puolelle eli n. 4 kilometrin päähän. Koko matka siis noin 200km. Että silleen. Tähysin auton ikkunasta järvelle, että tuolla meidän talon valot näkyy ja silloin pentu oksensi syliini. Jee.
Huomenna yritetään paluuta Kuopioon ja keskiviikkona töihin. Toivottavasti.
Olin suunnitellut tekeväni pennun kanssa täällä vaikka ja mitä, mutta eipä oo tarvinnut tehdä yhtään mitään... pissatuksetkin joutuu nakittamaan muille ja ne ei oikein tahtois. Nalkuttaa saa enemmän kuin laki sallii, mutta kun en itsekään pysty, en pysy tolpillani sen vertaa kuin pennulla kestää pissata ulos. Tai jos pysyn, niin keuhkot ei kestä. Tänään on ollut eka päivä, jonka vois ajatella olevan vähän parempi. Kuume ei siis ole noussut yli 38. Onneksi sosiaalistamisviikot on oppikirjan mukaan 8-12 eikä vaikka 8-10! Ehditään siis vielä
En tajua, en ikinäikinä ole kipeänä. Ainakaan näin kipeenä, kuumetta viimeksi -05.
No, on tolla kärpällä ollut täällä tekemistä aktivointisuunnitelman mönkään menemisestä huolimatta. Ykköslelulksi on noussut tyhjä puolen litran limupullo, jossa aina joskus on nameja sisällä. Ulos neiti osaa pyytää, tosin yleensä se pyytää kun sillä on tylsää, eikä silloin kun pitäisi pissata. Maisa on ollut ihanan kärsivällinen lapsenvahti, aivan helmi <3. Taika on myös päättänyt, että oma ruoka on yäk. Kaikki muu on parempaa, parasta olisi isojen koirien nappulat (ja eikun varkaisiin...). Esimerkiksi oma ruoka kuivana menee, mutta ei ainakaan turvotettuna, yäk! Turvotettuna sitten, jos se on esim. seissyt yön yli... Annostakin saa näköjään suurentaa, varsinkin iltaisin, kun se katoaa ihan vauhdilla. Muutenkin iltaruoka maitttaa parhaiten. Oma nimi alkaa kuulostaa jo tutulta, tosin vain sisätiloissa. Ulkona on se paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa ja mennä minne huvittaa, ei ainakaan tarvitse kuunnella eikä kiinnostua mistään ulkoiluttajan ehdottamasta... Tiedän ainakin mitä aletaan harjoitella kun paranen!
Ihmisistä on tullut kunnon sosiaalistamiskuuri koettua, on nimittäin riittänyt vieraita tässä talossa tänä viikonloppuna, pientä ja suurta ja hiljaista ja äänekästä miestä ja naista :)
Taika kyllä näyttää ihan pieneltä kissalta, monen muunkin mielestä siinä missä minunkin :D Jospa se jossain välissä kasvaisi kuitenkin koiraksi. Etujalat vähän tutisee edelleen ja on erikoisen malliset minun silmään, tutinan on huomanneet muutkin. Takajalat taas on ihan tikkusuorat, saisi se nyt kehittää edes jotkin kulmaukset sinne :D Häntä on alkanut kääntyä J:n malliseksi, kunhan nyt ei ihan saparoksi vetäisi niin se riittänee :) Sitä häntää se käy välillä heiluttamassa peilikuvalleen :D
Isoille häkeille Taika ei ihan vielä uskalla, pomppiva Piitu taitaa olla rohkelikolle liikaa! Uskaltaisi varmaan ihan pian, jos mulla olis voimia seistä sen kanssa ulkona tuijottamassa niitä.
Ihan uskomatonta muuten, että vaikka pentu on elellyt melko pienissä tiloissa tähänastisen elämänsä, ei se ollut moksiskaan kun se heitettiin lähes parinsadan neliön omakotitaloon sisään, vaan se otti tilan haltuun ja siinäpä se. Ruualla täytetty muovipullokin aiheutti lähinnä innostunutta pomppimista ja haukkumista, Maisalla samanikäisenä meni vuorokausi, ennen kuin se uskalsi koskea lattialla seisoneeseeen samanlaiseen pulloon. Mikä ero!
Kuvia yritän lisätä tänne taas pian, heti kun jaksan ja henki riittää... Saikkua on ma ja ti, tekisi mieli hakea vielä keskiviikkokin, ainakin maanantaina perusteella en ole vielä ke täysin kunnossa. Tyhmää tällainen, thank god sattui tämä reissu juurikin tälle viikonlopulle, en mitenkään olisi selvinnyt koirien hoidosta yksin kotona!
Ainiin, tännetulomatkaa varten pidettiin pientä nälässä aivan liian kauan, kun lähtö viivästyi, mistä koin huonoa omatuntoa. Onneksi pentu ei vaikuttanut yhtään heikenneeltä tms ruuan puutteen takia, nälkäiseltä kylläkin. Seuraavana päivänä kaikki muona kelpasi! Päästiin niinkin lähelle ilman oksennusta, kuin tuohon lahden toiselle puolelle eli n. 4 kilometrin päähän. Koko matka siis noin 200km. Että silleen. Tähysin auton ikkunasta järvelle, että tuolla meidän talon valot näkyy ja silloin pentu oksensi syliini. Jee.
Huomenna yritetään paluuta Kuopioon ja keskiviikkona töihin. Toivottavasti.
7.2.2013
Riiviö
Pikku pentu on selvästi jo kotiutunut, kun siitä on kuoriutunut oikea riekkupetteri. Lumihangessa peuhaamista pitäisi saada ihan videolle, niin mainio se on. Mainio ja hermoja riipivä :D Taika tulee niin pistämään koko tämän asunnon ihan remonttiin, enkä taida mahtaa sille mitään. Onneksi Taika on todella hyvä rauhoittumaan. Sylissä se jaksaisi istua rapsuteltavana vaikka maailman tappiin saakka.
Iltarutiinit pentu oppi parissa illassa. Enää se ei edes yritä kiivetä sänkyyn, se saattaa vetää iltavillit vielä ennen unille menoa, mutta on selkeästi jo tajunnut, milloin on aika mennä nukkumaan.
Pissat tulee onneksi suurimmaksi osaksi sanomalehdelle, aamuisin varsinkin en voi mitenkään ehtiä ulos sen kanssa ennen kuin se on tehnyt noin 1-100 lirua. Ehkä olisi eri juttu jos olisi kesä ja voisin vain yöpaidassa hilpaista pihalle.
Karvaa sille kasvaa koko ajan lisää, ihan kuin entisissä ei olisi jo aika paljon! Toinen korvakin nousi pystyyn eilen. Olen kiinnittänyt huomiota sen etujalkoihin, ne vaikuttavat vähän vinkuroilta ja tutisevat aika paljon. Jospa se olisi jotain kasvuun liittyvää vain...
Olen yrittänyt huomioida Maisaa mahdollisimman paljon myös, pentu kun on koko ajan käsissä ja huomion alla. Hyvin se on nyt ottanut Taikan vastaan, hyvä on kyllä myös tuo pentu pehmittämään neiti jäätä... Aina välillä Maisa huomaa että oho, nyt on nukuttu jo hetki kylki kyljessä, hups, äkkiä pois ennenkuin joku näkee :D
Yksinoloa on harjoiteltu hieman, kuin myös autoilua. Autoilun harjoittelu saa perjantaina tehokurssin, kun lähdetään käymään kotikotona saattamassa ukki viimeiselle matkalleen. Onneksi on sisko, joka pystyy olemaan koirien kanssa kun itse olen töissä! Tänäänkin ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa ja kevyt 10 tuntia se sitten... Kyllä välillä miettii, että tulikin tehtyä alavalinta. Varsinkin, kun asiakkaina käy ihmisiä lounaalla ja kahvitauoilla ja he käyttävät niihin noin 2 tuntia päivästään. Itsehän pääsen tauollekin, jos pääsen, milloin pääsen. Asiakkaat ei tyytyväisenä paljon odottele lakisääteisiäkään taukoja.
Iltarutiinit pentu oppi parissa illassa. Enää se ei edes yritä kiivetä sänkyyn, se saattaa vetää iltavillit vielä ennen unille menoa, mutta on selkeästi jo tajunnut, milloin on aika mennä nukkumaan.
Pissat tulee onneksi suurimmaksi osaksi sanomalehdelle, aamuisin varsinkin en voi mitenkään ehtiä ulos sen kanssa ennen kuin se on tehnyt noin 1-100 lirua. Ehkä olisi eri juttu jos olisi kesä ja voisin vain yöpaidassa hilpaista pihalle.
Karvaa sille kasvaa koko ajan lisää, ihan kuin entisissä ei olisi jo aika paljon! Toinen korvakin nousi pystyyn eilen. Olen kiinnittänyt huomiota sen etujalkoihin, ne vaikuttavat vähän vinkuroilta ja tutisevat aika paljon. Jospa se olisi jotain kasvuun liittyvää vain...
Olen yrittänyt huomioida Maisaa mahdollisimman paljon myös, pentu kun on koko ajan käsissä ja huomion alla. Hyvin se on nyt ottanut Taikan vastaan, hyvä on kyllä myös tuo pentu pehmittämään neiti jäätä... Aina välillä Maisa huomaa että oho, nyt on nukuttu jo hetki kylki kyljessä, hups, äkkiä pois ennenkuin joku näkee :D
Yksinoloa on harjoiteltu hieman, kuin myös autoilua. Autoilun harjoittelu saa perjantaina tehokurssin, kun lähdetään käymään kotikotona saattamassa ukki viimeiselle matkalleen. Onneksi on sisko, joka pystyy olemaan koirien kanssa kun itse olen töissä! Tänäänkin ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa ja kevyt 10 tuntia se sitten... Kyllä välillä miettii, että tulikin tehtyä alavalinta. Varsinkin, kun asiakkaina käy ihmisiä lounaalla ja kahvitauoilla ja he käyttävät niihin noin 2 tuntia päivästään. Itsehän pääsen tauollekin, jos pääsen, milloin pääsen. Asiakkaat ei tyytyväisenä paljon odottele lakisääteisiäkään taukoja.
5.2.2013
Päivä kaksi
Tänään on Taikan toinen kokonainen päivä kotona ja tähän mennessä vain yhdet pissat on tullut sisälle, kaikki muut ulos :) itseään kai siitä on kiittäminen, kun jaksaa ulos asti kiikuttaa :D Tänään on tehty ulos jo peräti kahdet tulosteetkin, eilen piti sitä ainoaa odottaa iltaan asti ja se jo meinasi huolestuttaa...
Autolla ajelua kokeiltiin uudestaan, paha olohan se siellä tulee. Ja pissat alle jos typerä omistaja ei nosta pysäkeillä ulos. Käytiin mm. ostamassa pari petiä kirpparilta. Huomenna se joutuu taas autokyytiin, että edes vähän tottuisi, kun viikonloppuna on edessä pakollinen matka Pohjois-Karjalaan. Noin pienille ei varmaan voi vielä pahoinvointilääkkeitäkään antaa...
Tänään on opeteltu omaa nimeä autoilun lisäksi. Ulkona taittuu jo vaikka miten pitkät matkat Maisan perässä. Ulkona Maisa myös vähän suopeammin lähtee leikkijuttuihin mukaan.
Maisa on kai lähinnä sitä mieltä, että mitä tuo säälittävä rääpäle tekee täällä ja milloin se menee pois. Isot kiitokset siskolle, että olen päässytkin Maisan kanssa sitten ihan kahdestaan tunnin lenkille molempina päivinä. Eilen Taika sai ihan mahdottoman iltavillin, juoksi pitkin asuntoa pukkilaukkaa ja siitä Maisakin lopulta innostui. Vähän aikaa ne sohivat tassuilla toisiaan Taika sohvan alla, mutta kun tuli uuden juoksukierroksen aika, Maisa hyppäsi Taikan päälle, mitä Taika säikähti ja lopetti leikit järkyttyneenä. Enimmäkseen Maisa murahtelee Taikan lähentely-yrityksille, vaikka se onkin melko juonikas ja ovela näyttäessään söpöltä ja ihanalta, joten eiköhän Maisakin lämpene vielä. Varmasti ainakin sitten, kun pentu on tarpeeksi iso vähän painimaan ja kunnolla juoksemaan.
Eilen alkoi ruokakuppikäyttäytymisen opettelu ja aika nätisti, tosin vaihtelevasti, se peppu tippuukin maahan jo kuppia odotellessa. Toinen opeteltava oli eilen uuden pannan pitäminen, mutta eipä siinä tainnut mitään opeteltavaa olla, vaikka onkin isompi ja painavampi kuin edellinen.
Hikka on tänään vaivannut pientä pariin otteeseen! Maisalla oli pienenä melkein koko ajan hikka!
On se vaan ylisöpö ja ihana, aamullakin painautui syliin koko pituudelta kun nostin sen, että lähdettiin ulos <3
Autolla ajelua kokeiltiin uudestaan, paha olohan se siellä tulee. Ja pissat alle jos typerä omistaja ei nosta pysäkeillä ulos. Käytiin mm. ostamassa pari petiä kirpparilta. Huomenna se joutuu taas autokyytiin, että edes vähän tottuisi, kun viikonloppuna on edessä pakollinen matka Pohjois-Karjalaan. Noin pienille ei varmaan voi vielä pahoinvointilääkkeitäkään antaa...
Tänään on opeteltu omaa nimeä autoilun lisäksi. Ulkona taittuu jo vaikka miten pitkät matkat Maisan perässä. Ulkona Maisa myös vähän suopeammin lähtee leikkijuttuihin mukaan.
Maisa on kai lähinnä sitä mieltä, että mitä tuo säälittävä rääpäle tekee täällä ja milloin se menee pois. Isot kiitokset siskolle, että olen päässytkin Maisan kanssa sitten ihan kahdestaan tunnin lenkille molempina päivinä. Eilen Taika sai ihan mahdottoman iltavillin, juoksi pitkin asuntoa pukkilaukkaa ja siitä Maisakin lopulta innostui. Vähän aikaa ne sohivat tassuilla toisiaan Taika sohvan alla, mutta kun tuli uuden juoksukierroksen aika, Maisa hyppäsi Taikan päälle, mitä Taika säikähti ja lopetti leikit järkyttyneenä. Enimmäkseen Maisa murahtelee Taikan lähentely-yrityksille, vaikka se onkin melko juonikas ja ovela näyttäessään söpöltä ja ihanalta, joten eiköhän Maisakin lämpene vielä. Varmasti ainakin sitten, kun pentu on tarpeeksi iso vähän painimaan ja kunnolla juoksemaan.
Eilen alkoi ruokakuppikäyttäytymisen opettelu ja aika nätisti, tosin vaihtelevasti, se peppu tippuukin maahan jo kuppia odotellessa. Toinen opeteltava oli eilen uuden pannan pitäminen, mutta eipä siinä tainnut mitään opeteltavaa olla, vaikka onkin isompi ja painavampi kuin edellinen.
Hikka on tänään vaivannut pientä pariin otteeseen! Maisalla oli pienenä melkein koko ajan hikka!
On se vaan ylisöpö ja ihana, aamullakin painautui syliin koko pituudelta kun nostin sen, että lähdettiin ulos <3
3.2.2013
Taikan kotimatka
Tänään hain Taikan kotiin Orimattilasta kasvattajalta.
Matka meni pääsääntöisesti hyvin, Taika tosin oksensi vajaa kymmenisen kertaa... Kun alkumatkasta oksetti, maha taisi olla täynnä tikkuja ja oksanpätkiä. Heinolassa helpotti ja pentu uskalsi nukahtaa. Unta riitti Mikkeliin asti, missä tuli pakkoherätys, kun kuski vaati kahvia. Siellä pentu päästettiin jaloittelemaan ja se teki monta pissaa. Vettäkin tarjosin, mutta sitä kelpasi vain kielellinen. Selvästi se tunnisti jo omistajansa ja kipitteli perässäni pitkin parkkialuetta häntä heiluen ;) Hihna oli kiva leikkikalu eikä vieras paikka pelottanut yhtään. Autossa unet jatkui melkeinpä heti.
Unta sitten riittikin Leppävirralle asti, mistä haettiin Väiski-koira kyytiin. Siellä mutkainen ja monttuinen pikkutie aiheutti jälleen pahoinvointia tasaisen maantien jälkeen. Väiskin hoitopaikan pihalla Taika pääsi taas jaloittelemaan, nyt tuli vain yhdet pienet pissat, kun pihalla haukkuneet koirat vähän pelotti. Seuraava kohde oli viedä kyytiläinen kotiinsa ja hakea Maisa-koira aka isosisko hoitopaikasta. Tällä välillä pentu vähän virkosi ja taisi päästää vähän pissiä peitteilleen. Taas se pääsi kuitenkin pihalle ja lähti seuraamaan minua hirmuisella kiireellä. Haettiin Maisa parin lagottokaverin luota, jotka olivat kuitenkin aivan liian innokkaita ja niitä Taika katseli kauempaa sylin turvasta. Ulkona Maisa päästettiin haistelemaan Taikaa, mutta Taika pakeni jalkoihin ja Maisakin vain murahti nuuhkittuaan vähän koko säkä ihan pystyssä. Sitten vain ajeltiin kotiin, lopultakin. Koko matkaan kului aikaa viitisen tuntia.
Kotona pentu tuotiin ensimmäisenä sisälle ja haettiin isot koirat vasta myöhemmin. Pentu teki tupatarkastuksen ihan tohkeissaan ja joi vähän. Ruokaa on maistunut muutama suullinen illan mittaan. Kun isommat tuotiin sisälle, annettiin niiden ensin haistella portin läpi (Maisa vähän murahteli, Väiski ei oikein välittänyt mitään, paitsi Maisasta, joka oli aloittanut juoksunsa hoidossa...). Sitten koirat päästettiin yksitellen samoihin tiloihin. Maisa edelleen murahteli vähän Taikan tullessa lähemmäs ja aika pian kaikki koirat rauhoittuivat omiin kohtiinsa nukkumaan. Kuitenkin Taikan nukkuessa sikeästi Maisa hiippaili hiljaa sen selän taakse nuuhkimaan :)
Taika on aika lailla nukkunut koko illan pieniä leikkihetkiä lukuun ottamatta, yhdet pissat ja läjät se on käynyt taitavasti sanomalehdelle tähtäämässä. Kakat tosin tietenkin juuri ja juuri paperin reunan yli.
Kaiken kaikkiaan pentu yllätti rohkeudellaan ja reippaudellaan, vaikka olo ei varmasti ollut paras mahdollinen paljon oksentelun seurauksena. Ihanasti se hakeutui alkumatkasta syliin ja piti matkan mittaan päätä kädelläni ja muutenkin hengasi lähellä. Kotona se vähän itkeskeli ensin, mutta ei juuri ollenkaan enää sen jälkeen, kun toiset koirat haettiin sisälle. Kai se on niin tottunut hulinaan, että ajatus ainoana olemisesta itketti ;) Leluihin se jo tarraa aika vahvasti. Taitaapa Taika olla juuri sellainen pentu kuin olin toivonutkin, rohkea, reipas ja taistelutahtoinen ihmisen ystävä :)
Matka meni pääsääntöisesti hyvin, Taika tosin oksensi vajaa kymmenisen kertaa... Kun alkumatkasta oksetti, maha taisi olla täynnä tikkuja ja oksanpätkiä. Heinolassa helpotti ja pentu uskalsi nukahtaa. Unta riitti Mikkeliin asti, missä tuli pakkoherätys, kun kuski vaati kahvia. Siellä pentu päästettiin jaloittelemaan ja se teki monta pissaa. Vettäkin tarjosin, mutta sitä kelpasi vain kielellinen. Selvästi se tunnisti jo omistajansa ja kipitteli perässäni pitkin parkkialuetta häntä heiluen ;) Hihna oli kiva leikkikalu eikä vieras paikka pelottanut yhtään. Autossa unet jatkui melkeinpä heti.
Unta sitten riittikin Leppävirralle asti, mistä haettiin Väiski-koira kyytiin. Siellä mutkainen ja monttuinen pikkutie aiheutti jälleen pahoinvointia tasaisen maantien jälkeen. Väiskin hoitopaikan pihalla Taika pääsi taas jaloittelemaan, nyt tuli vain yhdet pienet pissat, kun pihalla haukkuneet koirat vähän pelotti. Seuraava kohde oli viedä kyytiläinen kotiinsa ja hakea Maisa-koira aka isosisko hoitopaikasta. Tällä välillä pentu vähän virkosi ja taisi päästää vähän pissiä peitteilleen. Taas se pääsi kuitenkin pihalle ja lähti seuraamaan minua hirmuisella kiireellä. Haettiin Maisa parin lagottokaverin luota, jotka olivat kuitenkin aivan liian innokkaita ja niitä Taika katseli kauempaa sylin turvasta. Ulkona Maisa päästettiin haistelemaan Taikaa, mutta Taika pakeni jalkoihin ja Maisakin vain murahti nuuhkittuaan vähän koko säkä ihan pystyssä. Sitten vain ajeltiin kotiin, lopultakin. Koko matkaan kului aikaa viitisen tuntia.
Kotona pentu tuotiin ensimmäisenä sisälle ja haettiin isot koirat vasta myöhemmin. Pentu teki tupatarkastuksen ihan tohkeissaan ja joi vähän. Ruokaa on maistunut muutama suullinen illan mittaan. Kun isommat tuotiin sisälle, annettiin niiden ensin haistella portin läpi (Maisa vähän murahteli, Väiski ei oikein välittänyt mitään, paitsi Maisasta, joka oli aloittanut juoksunsa hoidossa...). Sitten koirat päästettiin yksitellen samoihin tiloihin. Maisa edelleen murahteli vähän Taikan tullessa lähemmäs ja aika pian kaikki koirat rauhoittuivat omiin kohtiinsa nukkumaan. Kuitenkin Taikan nukkuessa sikeästi Maisa hiippaili hiljaa sen selän taakse nuuhkimaan :)
Taika on aika lailla nukkunut koko illan pieniä leikkihetkiä lukuun ottamatta, yhdet pissat ja läjät se on käynyt taitavasti sanomalehdelle tähtäämässä. Kakat tosin tietenkin juuri ja juuri paperin reunan yli.
Kaiken kaikkiaan pentu yllätti rohkeudellaan ja reippaudellaan, vaikka olo ei varmasti ollut paras mahdollinen paljon oksentelun seurauksena. Ihanasti se hakeutui alkumatkasta syliin ja piti matkan mittaan päätä kädelläni ja muutenkin hengasi lähellä. Kotona se vähän itkeskeli ensin, mutta ei juuri ollenkaan enää sen jälkeen, kun toiset koirat haettiin sisälle. Kai se on niin tottunut hulinaan, että ajatus ainoana olemisesta itketti ;) Leluihin se jo tarraa aika vahvasti. Taitaapa Taika olla juuri sellainen pentu kuin olin toivonutkin, rohkea, reipas ja taistelutahtoinen ihmisen ystävä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
