Tänään hain Taikan kotiin Orimattilasta kasvattajalta.
Matka meni pääsääntöisesti hyvin, Taika tosin oksensi vajaa kymmenisen kertaa... Kun alkumatkasta oksetti, maha taisi olla täynnä tikkuja ja oksanpätkiä. Heinolassa helpotti ja pentu uskalsi nukahtaa. Unta riitti Mikkeliin asti, missä tuli pakkoherätys, kun kuski vaati kahvia. Siellä pentu päästettiin jaloittelemaan ja se teki monta pissaa. Vettäkin tarjosin, mutta sitä kelpasi vain kielellinen. Selvästi se tunnisti jo omistajansa ja kipitteli perässäni pitkin parkkialuetta häntä heiluen ;) Hihna oli kiva leikkikalu eikä vieras paikka pelottanut yhtään. Autossa unet jatkui melkeinpä heti.
Unta sitten riittikin Leppävirralle asti, mistä haettiin Väiski-koira kyytiin. Siellä mutkainen ja monttuinen pikkutie aiheutti jälleen pahoinvointia tasaisen maantien jälkeen. Väiskin hoitopaikan pihalla Taika pääsi taas jaloittelemaan, nyt tuli vain yhdet pienet pissat, kun pihalla haukkuneet koirat vähän pelotti. Seuraava kohde oli viedä kyytiläinen kotiinsa ja hakea Maisa-koira aka isosisko hoitopaikasta. Tällä välillä pentu vähän virkosi ja taisi päästää vähän pissiä peitteilleen. Taas se pääsi kuitenkin pihalle ja lähti seuraamaan minua hirmuisella kiireellä. Haettiin Maisa parin lagottokaverin luota, jotka olivat kuitenkin aivan liian innokkaita ja niitä Taika katseli kauempaa sylin turvasta. Ulkona Maisa päästettiin haistelemaan Taikaa, mutta Taika pakeni jalkoihin ja Maisakin vain murahti nuuhkittuaan vähän koko säkä ihan pystyssä. Sitten vain ajeltiin kotiin, lopultakin. Koko matkaan kului aikaa viitisen tuntia.
Kotona pentu tuotiin ensimmäisenä sisälle ja haettiin isot koirat vasta myöhemmin. Pentu teki tupatarkastuksen ihan tohkeissaan ja joi vähän. Ruokaa on maistunut muutama suullinen illan mittaan. Kun isommat tuotiin sisälle, annettiin niiden ensin haistella portin läpi (Maisa vähän murahteli, Väiski ei oikein välittänyt mitään, paitsi Maisasta, joka oli aloittanut juoksunsa hoidossa...). Sitten koirat päästettiin yksitellen samoihin tiloihin. Maisa edelleen murahteli vähän Taikan tullessa lähemmäs ja aika pian kaikki koirat rauhoittuivat omiin kohtiinsa nukkumaan. Kuitenkin Taikan nukkuessa sikeästi Maisa hiippaili hiljaa sen selän taakse nuuhkimaan :)
Taika on aika lailla nukkunut koko illan pieniä leikkihetkiä lukuun ottamatta, yhdet pissat ja läjät se on käynyt taitavasti sanomalehdelle tähtäämässä. Kakat tosin tietenkin juuri ja juuri paperin reunan yli.
Kaiken kaikkiaan pentu yllätti rohkeudellaan ja reippaudellaan, vaikka olo ei varmasti ollut paras mahdollinen paljon oksentelun seurauksena. Ihanasti se hakeutui alkumatkasta syliin ja piti matkan mittaan päätä kädelläni ja muutenkin hengasi lähellä. Kotona se vähän itkeskeli ensin, mutta ei juuri ollenkaan enää sen jälkeen, kun toiset koirat haettiin sisälle. Kai se on niin tottunut hulinaan, että ajatus ainoana olemisesta itketti ;) Leluihin se jo tarraa aika vahvasti. Taitaapa Taika olla juuri sellainen pentu kuin olin toivonutkin, rohkea, reipas ja taistelutahtoinen ihmisen ystävä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti