Täällä ollaan edelleen, äidin ja isän tykönä, kiitos mun keuhkotaudin ja lähes 39 kuumeen. Tautia on jatkunut perjantaista asti ja hyvä että hautajaisista selvisin... Buranaa, panadolia, resilaria, strepsilsiä ja päikkäreitä on vedetty aivan övereiksi asti ja päälle vielä cetirizin kissa-allergiaan ja mustaherukkamehu, koska se nyt vaan toimii.
Olin suunnitellut tekeväni pennun kanssa täällä vaikka ja mitä, mutta eipä oo tarvinnut tehdä yhtään mitään... pissatuksetkin joutuu nakittamaan muille ja ne ei oikein tahtois. Nalkuttaa saa enemmän kuin laki sallii, mutta kun en itsekään pysty, en pysy tolpillani sen vertaa kuin pennulla kestää pissata ulos. Tai jos pysyn, niin keuhkot ei kestä. Tänään on ollut eka päivä, jonka vois ajatella olevan vähän parempi. Kuume ei siis ole noussut yli 38. Onneksi sosiaalistamisviikot on oppikirjan mukaan 8-12 eikä vaikka 8-10! Ehditään siis vielä
En tajua, en ikinäikinä ole kipeänä. Ainakaan näin kipeenä, kuumetta viimeksi -05.
No, on tolla kärpällä ollut täällä tekemistä aktivointisuunnitelman mönkään menemisestä huolimatta. Ykköslelulksi on noussut tyhjä puolen litran limupullo, jossa aina joskus on nameja sisällä. Ulos neiti osaa pyytää, tosin yleensä se pyytää kun sillä on tylsää, eikä silloin kun pitäisi pissata. Maisa on ollut ihanan kärsivällinen lapsenvahti, aivan helmi <3. Taika on myös päättänyt, että oma ruoka on yäk. Kaikki muu on parempaa, parasta olisi isojen koirien nappulat (ja eikun varkaisiin...). Esimerkiksi oma ruoka kuivana menee, mutta ei ainakaan turvotettuna, yäk! Turvotettuna sitten, jos se on esim. seissyt yön yli... Annostakin saa näköjään suurentaa, varsinkin iltaisin, kun se katoaa ihan vauhdilla. Muutenkin iltaruoka maitttaa parhaiten. Oma nimi alkaa kuulostaa jo tutulta, tosin vain sisätiloissa. Ulkona on se paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa ja mennä minne huvittaa, ei ainakaan tarvitse kuunnella eikä kiinnostua mistään ulkoiluttajan ehdottamasta... Tiedän ainakin mitä aletaan harjoitella kun paranen!
Ihmisistä on tullut kunnon sosiaalistamiskuuri koettua, on nimittäin riittänyt vieraita tässä talossa tänä viikonloppuna, pientä ja suurta ja hiljaista ja äänekästä miestä ja naista :)
Taika kyllä näyttää ihan pieneltä kissalta, monen muunkin mielestä siinä missä minunkin :D Jospa se jossain välissä kasvaisi kuitenkin koiraksi. Etujalat vähän tutisee edelleen ja on erikoisen malliset minun silmään, tutinan on huomanneet muutkin. Takajalat taas on ihan tikkusuorat, saisi se nyt kehittää edes jotkin kulmaukset sinne :D Häntä on alkanut kääntyä J:n malliseksi, kunhan nyt ei ihan saparoksi vetäisi niin se riittänee :) Sitä häntää se käy välillä heiluttamassa peilikuvalleen :D
Isoille häkeille Taika ei ihan vielä uskalla, pomppiva Piitu taitaa olla rohkelikolle liikaa! Uskaltaisi varmaan ihan pian, jos mulla olis voimia seistä sen kanssa ulkona tuijottamassa niitä.
Ihan uskomatonta muuten, että vaikka pentu on elellyt melko pienissä tiloissa tähänastisen elämänsä, ei se ollut moksiskaan kun se heitettiin lähes parinsadan neliön omakotitaloon sisään, vaan se otti tilan haltuun ja siinäpä se. Ruualla täytetty muovipullokin aiheutti lähinnä innostunutta pomppimista ja haukkumista, Maisalla samanikäisenä meni vuorokausi, ennen kuin se uskalsi koskea lattialla seisoneeseeen samanlaiseen pulloon. Mikä ero!
Kuvia yritän lisätä tänne taas pian, heti kun jaksan ja henki riittää... Saikkua on ma ja ti, tekisi mieli hakea vielä keskiviikkokin, ainakin maanantaina perusteella en ole vielä ke täysin kunnossa. Tyhmää tällainen, thank god sattui tämä reissu juurikin tälle viikonlopulle, en mitenkään olisi selvinnyt koirien hoidosta yksin kotona!
Ainiin, tännetulomatkaa varten pidettiin pientä nälässä aivan liian kauan, kun lähtö viivästyi, mistä koin huonoa omatuntoa. Onneksi pentu ei vaikuttanut yhtään heikenneeltä tms ruuan puutteen takia, nälkäiseltä kylläkin. Seuraavana päivänä kaikki muona kelpasi! Päästiin niinkin lähelle ilman oksennusta, kuin tuohon lahden toiselle puolelle eli n. 4 kilometrin päähän. Koko matka siis noin 200km. Että silleen. Tähysin auton ikkunasta järvelle, että tuolla meidän talon valot näkyy ja silloin pentu oksensi syliini. Jee.
Huomenna yritetään paluuta Kuopioon ja keskiviikkona töihin. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti