Taika:
Seisominen
Paikallaolo maaten, istuen, seisten
Sivulletulo, mutta eri kulmista
Seuraaminen ->matkan kasvatus
Luoksetulo (ja into eli vire, KAVERI)
Estehyppy ja palaaminen
Maisa:
kaukot
kukkaset
houkutus
oikealle kääntyminen
juosten pujottelu, JUOSTEN KÄÄNNÖKSET
eteen vahvistaminen
liikkeestä maahan käden nappaisu pois
20.8.2013
Toko ja tottis
Eilen Taikan tokossa oli stoppia ja sivulle tuloa ja plääh. "Eikös sun koira ole jo melkein vuoden, siltä voi jo alkaa vaatia" No ei voi, kun ei sille ole mitään opetettu. En muista mitään mitä se selitti enkä mitä oli kotiläksynä. Ihan perseestä meidän puolelta koko kurssi, jos oisin tehny kunnolla kotona niin ois varmaan ollu oikeesti hyötyäkin. Ohjaus oli erittäin hyvää kyllä, jos ois itse ollut aktiivisempi. Kaksi kertaa jälellä, puolitoista viikkoa aikaa skarpata. Usko unelmiis...
Oon ihan järkyttyny tosta "melkein vuoden". Mun pentu :( mutta avasi ehkä vähän silmiä.
Ärsyttävän passiivinen olin kyllä Riikan porotottiksessakin tänään. On varmaan niin isoja persoonia paikalla että minun pikkuminä ei mahdu. AARGH. Eikä siis mitään isoja ja pahoja vaan isoja ja kivoja ja kannustavia mutta kun oon lukossa niin oon. Voisko joku ne avaimet tuoda. Harjoiteltiin paikallaoloa ja stoppia ja sain hyviä neuvoja. Parempi käden liike ja heittosuunta stopissa ja paikallaolossa parempi palkkaus. Eli TUNNE ja ilo ja bileet. Jäi vähän epäselväksi vapautus paikallaolosta. Nyt koira saa lähteä kun menen sen luo, täh? ei. En tiedäkään miten se meni. Pitäis aina olla se sanelukone taskussa...
En osaa suhtautua tuohonkaan Taikaan. En pääse sen pään sisälle kuten Maisan. Mutta vieraspa se oli Maisakin tuossa vaiheessa. Täytyy nyt oikeesti kerätä oma asenne tuota Taikaa kohtaan ja alkaa tehdä sen kanssa eikä vaan vauvatella ja kuletella sivussa.
Puhuttiin siitä, että ei pitäisi pitää päiväkirjaa vaan tehdä suunnitelmaa. Sellaiseksi yritän tätäkin kääntää. Ei mitään pitäisi -juttuja, vaan tekemisen suunnittelua, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Huomenna agility ja torstaina paimennus ja rallyn kurssin. Viikonloppuna jätän menemättä Mejään kun oma koira ei todennäköisesti pääsisi jäljelle, Maisa oli jo Vahissa. Lauantaina siivoan ja treenaan ja sunnuntaina jos keittäisin kahvit kakun kera harvoille ja valituille, jos jaksan. En ole vielä kutsunut, kutsun lauantaina jos muistan. Ja pidän treenit hiekkakentällä.
Oon ihan järkyttyny tosta "melkein vuoden". Mun pentu :( mutta avasi ehkä vähän silmiä.
Ärsyttävän passiivinen olin kyllä Riikan porotottiksessakin tänään. On varmaan niin isoja persoonia paikalla että minun pikkuminä ei mahdu. AARGH. Eikä siis mitään isoja ja pahoja vaan isoja ja kivoja ja kannustavia mutta kun oon lukossa niin oon. Voisko joku ne avaimet tuoda. Harjoiteltiin paikallaoloa ja stoppia ja sain hyviä neuvoja. Parempi käden liike ja heittosuunta stopissa ja paikallaolossa parempi palkkaus. Eli TUNNE ja ilo ja bileet. Jäi vähän epäselväksi vapautus paikallaolosta. Nyt koira saa lähteä kun menen sen luo, täh? ei. En tiedäkään miten se meni. Pitäis aina olla se sanelukone taskussa...
En osaa suhtautua tuohonkaan Taikaan. En pääse sen pään sisälle kuten Maisan. Mutta vieraspa se oli Maisakin tuossa vaiheessa. Täytyy nyt oikeesti kerätä oma asenne tuota Taikaa kohtaan ja alkaa tehdä sen kanssa eikä vaan vauvatella ja kuletella sivussa.
Puhuttiin siitä, että ei pitäisi pitää päiväkirjaa vaan tehdä suunnitelmaa. Sellaiseksi yritän tätäkin kääntää. Ei mitään pitäisi -juttuja, vaan tekemisen suunnittelua, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Huomenna agility ja torstaina paimennus ja rallyn kurssin. Viikonloppuna jätän menemättä Mejään kun oma koira ei todennäköisesti pääsisi jäljelle, Maisa oli jo Vahissa. Lauantaina siivoan ja treenaan ja sunnuntaina jos keittäisin kahvit kakun kera harvoille ja valituille, jos jaksan. En ole vielä kutsunut, kutsun lauantaina jos muistan. Ja pidän treenit hiekkakentällä.
14.8.2013
Syksyä kohti
Kesällä en oikein jaksanut edes käydä täällä blogissa, mutta nyt kun luin noita vanhoja tekstejä, niin hyvähän tätä olisi kirjoittaa. Oon ollut ihan jumissa kaikkien treenaamisten kanssa, kun tuntuu, että on ihan liikaa. Kaksi vapaapäivää viikossa on VÄHÄN liian vähän. Pitäisi oikeasti olla aikaa pitää yllä kuntoa ja lenkkeillä ja tavata kavereita, pelkkä aivojumppa yhdelle kerrallaan ei oikein toimi.
Taikan kanssa ollaan käyty paimentamassa. Se on niiiiiin siistiä. Sitä jatketaan tämä syksy ja ensi kesänä sitten. Vielä se ei oikein paimennusta muistuta. Oman henkisen olotilan ja ulosannin harjoittelu se on tässäkin se vaikein paikka. Mun pitäisi osata olla rauhallinen ja itsevarma ja puhua tasaisella äänellä, kun koira ajaa lampaita mua kohti ja kävelen takaperin ja jotain keppiäkin pitäisi vielä kuljettaa mukana! Eikä mulla ole koko aikaa hajuakaan mitä oon tekemässä! En oikein tiedä mikä on se tärkein asia, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Koira on kyllä tosi hyvin tatsissa aidan ulkopuolella, mutta kun käsketään hommiin niin eihän sen jälkeen tarvii käskyjä kuunnella tai muutakaan... Mutta eiköhän me vielä molemmat opita. Tai on se ihan hallussa periaatteessa aidassakin, mutta kun ei se osaa niitä tarvittavia käskyjä aidan ulkopuolellakaan niin miten sisällä. Ainakin se on ihan varmasti Paimenkoira, se on tullut todistettua, luonnonlahjakkuus. Pikkuinen ei vaan tiedä itsekään mitä sillä kaikella vietillä tekisi ja se purkautuu haukkuna, joka on aika ei-toivottua ja mulla ei ole keinoja saada hiljaiseksi ja turhauttaa ja herpaannuttaa keskittymistä ja... Mutta se jää kuulemma itsestäänkin pois. Parasta on nyt se, että on löytynyt oikeanlaisia menetelmiä käyttävät opet eikä pakkopelottelutekniikoita.
Taikan tokokurssi on alkanut. Pennusta olisi vaikka mihin ja sillä on hyvä moottori. Se myös tykkää niin niin paljon tekemisestä. Valitettavasti en varmaankaan pysty jatkamaan Ponderassa lajia hintojen takia. Opetus olisi kyllä laadukasta. Hain KPSH:lta tokopaikkaa Taikalle. Taisin tehdä aika huonon hakemuksen, mutta ei leikannut sillä hetkellä :( Tällä viikolla pitäisi selvitä.
Tänään oli tosi hyvät aksatreenit Maisan kanssa. Muutenkin ne on nyt alkaneet sujua. Siksi minusta varmaan tuntuu, että ei edetä, kun ei tarvii taistella asioita. Keksin itse tosi hyviä ratkaisuja rataan, enkä tunkenut valssia joka väliin. Pakkovalssi-valssi kuvion tajusin itse ja oon alkanut hahmottaa myös persjättöpaikkoja hyvin. Ja mikä parasta, hiffasin myös päällejuoksu-paikat! Harrilla oli tänään tosi yllättynyt ja kannustava ja iloinen ja vaikuttunut ja mitä kaikkea -ilme kun tehtiin rataa. Sanoi Vau. Oli maailmanmestaruusrata, keskieurooppalaista tyyliä. Aika paljon sai polkea paikallaan ja lähetellä koiraa tekemään asioita. Suomalaisissa viedään koiraa esteeltä toiselle. Unohtelen rataa edelleen, siitä pitäisi nyt ihan oikeasti oppia pois. Taitaa olla enemmän henkistä kuin etten oikeasti osaisi ratoja. Harri kysyi tänään, mikä mun huomion herpaannuttaa. En tiedä. Selitin aikaisista aamuista. En jännittänyt ohjaajaakaan yhtään niin kuin yleensä, mutta vähän. Onhan tuohon aikakin jo oppia, kun 8kk käyty siellä. Pitäisi löytää aikaa käydä treenamassa itse. Pitäisi löytää aikaa opetella ne kepit ja kontaktit, niissä junnaaminen ärsyttää kaikista eniten. Oltais jos tosi hyviä jos osattais ne. Kerta viikossa EI RIITÄ.
Päätin meidän tavoitteen agilityssä. Se on kisavuosi 2015. Se on sitten ensimmäinen ja viimeinen kisavuosi, koska Maisa täyttää silloin jo 6. Ettei mene hyvä koira rikki.
Meinasin ottaa Telkkisen hallille avaimen, mutta ei siellä taida olla sellaisia aikoja vapaana, joille ehtisin. Tyhmää. Harkitsin, että kauppaisin ACEn vuorot kuukaudelta ja käyttäisin sen ajan pelkästään keppeihin ja kontakteihin. Katsotaan.
Rally-toko aiheuttaa nyt eniten ahdistusta. Ryhmät ja rutiinit on ihan hajalla. Ihmiset ei keskity yhtään eikä kukaan etene. Kaikista vähiten me itse, kun ei oo aikaa treenata ja treenit menee muiden ohjaamiseen. Alkeiskurssia on kiva vetää kumminkin, mutta sekin tyhmästi yhtä aikaa omien treenien kanssa. En jaksa enää olla lajivastaava vaikka se on tosi kivaa. Otan varmaan liian tosissaan. Toivottavasti ihmiset oikeesti innostuu tästä toimikunnasta joka nyt oikeasti otetaan käyttöön, ja tekee ne asiat myös. Ehkä vaadin liikaa, kun tämä on vaan harrastus. Mutta haluan itse oppia ja kehittyä ja etenkin mennä eteenpäin ja mun mielestä siihen tarvitaan uusia tapoja ja koulutusta ja kokeita ja aktiivisuutta! Ajattelin kyllä, että en tee seuralle tänä vuonna enää yhtään talkootöitä ja ensi vuonnakin katellaan mitä jaksan. Ottakoot vaadittavat tunnit vaikka vanhoista!! oon tehnyt nyt melkein vuoden ajan kaiken kaikkien puolesta meidän ryhmässä, tai siltä se on nyt jostain syystä tuntunut, niin kaipaisin vähän lomaa ja varmuutta, että homma hoituu vaikka en vahdi.
Jälkeä on tehty Maisalle 2-3 kertaa Teljossa. Helppoja suoria, mutta ihan hyvää matkaa, muutamaa sataa metriä. Taikalle ei ole tehty, vaikka olisi pitänyt. En ole jaksanut. Kyllä sen ehtii. Ehkä.
Just kun piti lähteä ulos niin alkoi tulla vettä. Taitaa tulla sateinen syksy :( Tämä kesä meni vähän liian nopeasti ja kun ei ole ollut tarpeeksi vapaata, niin huomaamatta.
Syksyn tavoite on päästä tasapainoon näissä harrastushommissa ja alkaa sitten ulottaa sitä tasapainoa muuhunkin elämään. Ahistaa liikaa niin moni asia, tälle on tehtävä jotain.
Taikan kanssa ollaan käyty paimentamassa. Se on niiiiiin siistiä. Sitä jatketaan tämä syksy ja ensi kesänä sitten. Vielä se ei oikein paimennusta muistuta. Oman henkisen olotilan ja ulosannin harjoittelu se on tässäkin se vaikein paikka. Mun pitäisi osata olla rauhallinen ja itsevarma ja puhua tasaisella äänellä, kun koira ajaa lampaita mua kohti ja kävelen takaperin ja jotain keppiäkin pitäisi vielä kuljettaa mukana! Eikä mulla ole koko aikaa hajuakaan mitä oon tekemässä! En oikein tiedä mikä on se tärkein asia, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Koira on kyllä tosi hyvin tatsissa aidan ulkopuolella, mutta kun käsketään hommiin niin eihän sen jälkeen tarvii käskyjä kuunnella tai muutakaan... Mutta eiköhän me vielä molemmat opita. Tai on se ihan hallussa periaatteessa aidassakin, mutta kun ei se osaa niitä tarvittavia käskyjä aidan ulkopuolellakaan niin miten sisällä. Ainakin se on ihan varmasti Paimenkoira, se on tullut todistettua, luonnonlahjakkuus. Pikkuinen ei vaan tiedä itsekään mitä sillä kaikella vietillä tekisi ja se purkautuu haukkuna, joka on aika ei-toivottua ja mulla ei ole keinoja saada hiljaiseksi ja turhauttaa ja herpaannuttaa keskittymistä ja... Mutta se jää kuulemma itsestäänkin pois. Parasta on nyt se, että on löytynyt oikeanlaisia menetelmiä käyttävät opet eikä pakkopelottelutekniikoita.
Taikan tokokurssi on alkanut. Pennusta olisi vaikka mihin ja sillä on hyvä moottori. Se myös tykkää niin niin paljon tekemisestä. Valitettavasti en varmaankaan pysty jatkamaan Ponderassa lajia hintojen takia. Opetus olisi kyllä laadukasta. Hain KPSH:lta tokopaikkaa Taikalle. Taisin tehdä aika huonon hakemuksen, mutta ei leikannut sillä hetkellä :( Tällä viikolla pitäisi selvitä.
Tänään oli tosi hyvät aksatreenit Maisan kanssa. Muutenkin ne on nyt alkaneet sujua. Siksi minusta varmaan tuntuu, että ei edetä, kun ei tarvii taistella asioita. Keksin itse tosi hyviä ratkaisuja rataan, enkä tunkenut valssia joka väliin. Pakkovalssi-valssi kuvion tajusin itse ja oon alkanut hahmottaa myös persjättöpaikkoja hyvin. Ja mikä parasta, hiffasin myös päällejuoksu-paikat! Harrilla oli tänään tosi yllättynyt ja kannustava ja iloinen ja vaikuttunut ja mitä kaikkea -ilme kun tehtiin rataa. Sanoi Vau. Oli maailmanmestaruusrata, keskieurooppalaista tyyliä. Aika paljon sai polkea paikallaan ja lähetellä koiraa tekemään asioita. Suomalaisissa viedään koiraa esteeltä toiselle. Unohtelen rataa edelleen, siitä pitäisi nyt ihan oikeasti oppia pois. Taitaa olla enemmän henkistä kuin etten oikeasti osaisi ratoja. Harri kysyi tänään, mikä mun huomion herpaannuttaa. En tiedä. Selitin aikaisista aamuista. En jännittänyt ohjaajaakaan yhtään niin kuin yleensä, mutta vähän. Onhan tuohon aikakin jo oppia, kun 8kk käyty siellä. Pitäisi löytää aikaa käydä treenamassa itse. Pitäisi löytää aikaa opetella ne kepit ja kontaktit, niissä junnaaminen ärsyttää kaikista eniten. Oltais jos tosi hyviä jos osattais ne. Kerta viikossa EI RIITÄ.
Päätin meidän tavoitteen agilityssä. Se on kisavuosi 2015. Se on sitten ensimmäinen ja viimeinen kisavuosi, koska Maisa täyttää silloin jo 6. Ettei mene hyvä koira rikki.
Meinasin ottaa Telkkisen hallille avaimen, mutta ei siellä taida olla sellaisia aikoja vapaana, joille ehtisin. Tyhmää. Harkitsin, että kauppaisin ACEn vuorot kuukaudelta ja käyttäisin sen ajan pelkästään keppeihin ja kontakteihin. Katsotaan.
Rally-toko aiheuttaa nyt eniten ahdistusta. Ryhmät ja rutiinit on ihan hajalla. Ihmiset ei keskity yhtään eikä kukaan etene. Kaikista vähiten me itse, kun ei oo aikaa treenata ja treenit menee muiden ohjaamiseen. Alkeiskurssia on kiva vetää kumminkin, mutta sekin tyhmästi yhtä aikaa omien treenien kanssa. En jaksa enää olla lajivastaava vaikka se on tosi kivaa. Otan varmaan liian tosissaan. Toivottavasti ihmiset oikeesti innostuu tästä toimikunnasta joka nyt oikeasti otetaan käyttöön, ja tekee ne asiat myös. Ehkä vaadin liikaa, kun tämä on vaan harrastus. Mutta haluan itse oppia ja kehittyä ja etenkin mennä eteenpäin ja mun mielestä siihen tarvitaan uusia tapoja ja koulutusta ja kokeita ja aktiivisuutta! Ajattelin kyllä, että en tee seuralle tänä vuonna enää yhtään talkootöitä ja ensi vuonnakin katellaan mitä jaksan. Ottakoot vaadittavat tunnit vaikka vanhoista!! oon tehnyt nyt melkein vuoden ajan kaiken kaikkien puolesta meidän ryhmässä, tai siltä se on nyt jostain syystä tuntunut, niin kaipaisin vähän lomaa ja varmuutta, että homma hoituu vaikka en vahdi.
Jälkeä on tehty Maisalle 2-3 kertaa Teljossa. Helppoja suoria, mutta ihan hyvää matkaa, muutamaa sataa metriä. Taikalle ei ole tehty, vaikka olisi pitänyt. En ole jaksanut. Kyllä sen ehtii. Ehkä.
Just kun piti lähteä ulos niin alkoi tulla vettä. Taitaa tulla sateinen syksy :( Tämä kesä meni vähän liian nopeasti ja kun ei ole ollut tarpeeksi vapaata, niin huomaamatta.
Syksyn tavoite on päästä tasapainoon näissä harrastushommissa ja alkaa sitten ulottaa sitä tasapainoa muuhunkin elämään. Ahistaa liikaa niin moni asia, tälle on tehtävä jotain.
30.5.2013
"vikat" agi ja peku
Maisan kanssa agilityssä eilen oli mukavaa. Kuolleen kulman putketkin
sujui ihan hyvin kun vähän harjoiteltiin, keppejä tehtiin lopuksi. Ne
oppii nopeasti, kun saadaan harjoiteltua lisää. Nyt tulee toki pitkä
tauko. Koiralla oli hyvä vire ja liikkui hyvin, itse muistin radan
jippijei. Ja sain siitä kiitosta.
Tänään pentukurssilla Taika Taitava oli tosi taitava. Viimeinen kerta. Päällimmäisenä jäi mieleen, että se itse vähän hakee tavallaan seuruupaikkaa, tai siis tulee mielellään sivulla vaikka ollaan harjoiteltu sitä hyvin vähän. Vauhtiluoksetulossa se haluaisi lähteä yhtä matkaa ja kun ne ei ajoissa päästä sitä, se ei haluakaan enää juosta luo ihan niin hanakasti. Nyt mulla oli lelu ja se oli parempi kuin viimeksi.
Parin päivän päästä koirat hoitoon kolmeksi viikoksi ja Amerikkaan. Kolme viikkoa erossa :'(
Kati kanssa oli tänään hyvää keskustelua, mutta ei rakentavia ajatuksia, rally-tokoryhmän tilanteesta. Täytyy paneutua asiaan reissun jälkeen kunnolla.
Tänään pentukurssilla Taika Taitava oli tosi taitava. Viimeinen kerta. Päällimmäisenä jäi mieleen, että se itse vähän hakee tavallaan seuruupaikkaa, tai siis tulee mielellään sivulla vaikka ollaan harjoiteltu sitä hyvin vähän. Vauhtiluoksetulossa se haluaisi lähteä yhtä matkaa ja kun ne ei ajoissa päästä sitä, se ei haluakaan enää juosta luo ihan niin hanakasti. Nyt mulla oli lelu ja se oli parempi kuin viimeksi.
Parin päivän päästä koirat hoitoon kolmeksi viikoksi ja Amerikkaan. Kolme viikkoa erossa :'(
Kati kanssa oli tänään hyvää keskustelua, mutta ei rakentavia ajatuksia, rally-tokoryhmän tilanteesta. Täytyy paneutua asiaan reissun jälkeen kunnolla.
25.5.2013
Ohjaaja tarvitsee motivointia
Viime agility oli ihan jees. Ei ois itseä huvittanut yhtään mutta koira löysi toisella kiekalla innon ja fiiliksen ja sit oli pakko tehä! Koira tarvii harjoitusta siihen, että osaa mennä suorittamaan esteet ilman minua vaikka lähden jo toiseen suuntaan ja minä tarviin harjoitusta siihen, miten "kierrä" ohjataan.
Pentukurssilla oli mm. kontaktissa kävelyä/liikkumista muiden joukossa ja se ei nyt ollut meidän vahvin juttu. Harjoitellaan! Paikalla ollessa ei ongelmaa. Mulla oli vähän huonot herkut mukana. Vauhtiluoksetulo ei ollut kovin vauhdikas, sitä täytyy alkaa harjoitella. Esteiden välistä koira takana -harjoitus meni hienosti.
Taikasta on löytynyt jo kaksi punkkia :( Maisasta ei onneksi yhtään.
9 päivää reissuun. Jaiks.
Pentukurssilla oli mm. kontaktissa kävelyä/liikkumista muiden joukossa ja se ei nyt ollut meidän vahvin juttu. Harjoitellaan! Paikalla ollessa ei ongelmaa. Mulla oli vähän huonot herkut mukana. Vauhtiluoksetulo ei ollut kovin vauhdikas, sitä täytyy alkaa harjoitella. Esteiden välistä koira takana -harjoitus meni hienosti.
Taikasta on löytynyt jo kaksi punkkia :( Maisasta ei onneksi yhtään.
9 päivää reissuun. Jaiks.
19.5.2013
Mätsäriviikonloppu
Viime agilitykerran jälkeen ei oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Oli uusi ohjaaja ja tykkäsin sen tyylistä. Samat ongelmat oli pinnalla kuin aina ennenkin. Eli mun epävarmuus johtaa siihen että koira on epävarma eikä tee. Putkiin menemistä pimeistä kulmista täytyy harjoitella. Riemunkiljahdusten ajoitusta täytyy harjoitella. En osaa muuttaa omia liikeratojani vielä viidennelläkään yrityksellä. Annan itselleni kiitosta siitä, että Maisa haisteli ehkä vähiten mitä ikinä ja mielestäni onnistuin palkkaamaan sitä hyvin, kuumuus vaan kävi sitten vireen päälle ja samojen asioiden toistelu kun niihin putkiin ei meinannut mennä ja sitten kääntyi pois!!! Mitähän ihmettä sekin oli, kyllä ne putket on yleensä mennyt ihan varmasti päästä päähän.
Kaikkia esteitä tai siis esteiden lukitusta pitäisi saada varmemmaksi.
Torstaina pentukurssilla Taika oli taas vaihteeksi priimus ja open lellikki. Läksyinä paikalla istuminen, motivointi ja leikkiminen, lautasharjoitus ja rentoutuminen. Tuo rentoutuminen on paha nakki, meillä ei oikein ole luottamus kunnossa :/
Taikan mahan toimintoja oon nyt pohtinut urakalla kun sillä on ehkä kerran kolmessa viikossa kiinteä tuloste. On haastateltu kaikkia myyjiä ja muita mahdollisia ja kaikilta eri neuvot. Että mihinkä tässä lähtisi. Nyt on selvästi kasvukin hidastunut mutta kai se on iästä eikä ravinnosta...
Viikonloppu oli mätsäriturnee, lauantaina ajeltiin 50km päähän Muuruvedelle eikä turhaan, kaikki koirat sijoittui. Maisa oli Väiskiä vastaan sininen ja sitten isojen aikuisten sinisten kolmas. Taika oli isojen pentujen sinisten toinen! Rocky ja Väiski sai myös sijoitukset, Väpä tais olla punaisten neljäs ehkä... Tänään KPSH:n mätsärissä Maisa PUN- ja Taika pikkupentujen PUN4 :) hienot neitit! Muuruveellä pennut meni aikuiskoon mukaan ja Kuopiossa iän.
Vielä kun löytäis aikaa vetää niille sitä jälkeä...
Kävin pitämässä Ponderassa rally-toko säännöistä luennon ja saan siitä palkaksi tokokurssin, minne Taikan kanssa syksyllä :)
Kaikkia esteitä tai siis esteiden lukitusta pitäisi saada varmemmaksi.
Torstaina pentukurssilla Taika oli taas vaihteeksi priimus ja open lellikki. Läksyinä paikalla istuminen, motivointi ja leikkiminen, lautasharjoitus ja rentoutuminen. Tuo rentoutuminen on paha nakki, meillä ei oikein ole luottamus kunnossa :/
Taikan mahan toimintoja oon nyt pohtinut urakalla kun sillä on ehkä kerran kolmessa viikossa kiinteä tuloste. On haastateltu kaikkia myyjiä ja muita mahdollisia ja kaikilta eri neuvot. Että mihinkä tässä lähtisi. Nyt on selvästi kasvukin hidastunut mutta kai se on iästä eikä ravinnosta...
Viikonloppu oli mätsäriturnee, lauantaina ajeltiin 50km päähän Muuruvedelle eikä turhaan, kaikki koirat sijoittui. Maisa oli Väiskiä vastaan sininen ja sitten isojen aikuisten sinisten kolmas. Taika oli isojen pentujen sinisten toinen! Rocky ja Väiski sai myös sijoitukset, Väpä tais olla punaisten neljäs ehkä... Tänään KPSH:n mätsärissä Maisa PUN- ja Taika pikkupentujen PUN4 :) hienot neitit! Muuruveellä pennut meni aikuiskoon mukaan ja Kuopiossa iän.
Vielä kun löytäis aikaa vetää niille sitä jälkeä...
Kävin pitämässä Ponderassa rally-toko säännöistä luennon ja saan siitä palkaksi tokokurssin, minne Taikan kanssa syksyllä :)
12.5.2013
Ekat agilitykisat
Tänään osallistuin Maisan kanssa ensimmäistä kertaa eläissäni agilitykilpailuun, kun ACElla järjestettiin epäviralliset kisat. Rata meni todella hyvin, puolenvälin paikkeilla yksi putki meni väärään suuntaan ja siksi HYL, minun olisi pitänyt kääntää koiraa paljon tiukemmin. Samaten viimeinen hyppy meni ensin ohi, sitten väärästä suunnasta, sitten vasta oikein... Onneksi tuli jo se putkimoka, muuten ois hieman ärsyttänyt viimeisen esteen kohdalla! Jälkikäteen ajatellen virheet sattui niissä kohdissa, joita en ollut tarpeeksi hyvin ajatellut valmiiksi rataantutustumisessa. Olen todella ylpeä itsestäni, kun muistin koko radan (yhdessä kohtaa tuli puolen sekunnin blackout, muistin juuri mille esteelle ollaan menossa, kun tuomari hihkaisi sen... täytyy muistaa sanoa, että ei saa auttaa ;) samaa on mulle joskus tehty harjoituksissa, ja oppisin paremmin, jos ei auteta.) Maisalla alkoi loppua kohti loppua puhti, ilmeisesti oli vähän sitä mieltä, että pitäisi palkata välillä... Ja mikä parasta, en tehnyt kaikkien esteiden väliin valssia!! :D oon siis oppinut muitakin kuvioita :D Alun otin vähän riskillä (en muista ohjauksen nimeä) mutta menin siis "vastaan" kahden esteen taakse ja ohjasin siitä tavallaan takaani putkeen, myös pari melko onnistunutta persjättöä taisi radalta löytyä ja ehkäpä vain yksi tai kaksi valssia. Heli yritti kuvata rataa, mutta ei oikein onnistunut käyttämään kameraa... Maisa meni ihan hirmuisen nätisti putkeen kaukaa ohjattuna, en itse siis edennyt esteen taakse ja putken suu oli siellä, putki ja este siis vierekkäin.
Oon taas ihan hirmuisen tyytyväinen :)
Ja Taika oppi tällä viikolla hyppäämään itse autoon ja autosta pois! Ilman opettamista, hieno tyttö.
Oon taas ihan hirmuisen tyytyväinen :)
Ja Taika oppi tällä viikolla hyppäämään itse autoon ja autosta pois! Ilman opettamista, hieno tyttö.
9.5.2013
VAHI
Tänään oltiin VAHI/MEJÄ kurssin käytännön kerralla.
Aamulla käytiin vielä kertauksenomaisesti asioita läpi, testattiin koiria kulkemalla eilen tehdyn jäljen poikki ja sitten lähdettiin tekemään jälkiä. Maisa ei heti hokannut testijälkeä, mutta takaisin kävellessä lähti selvästi vetämään sitä pitkin. Taika ei hoksinut sitä ollenkaan, kun oli niin kiinnostunut muista koirista. Siinä olikin sitten Taikan päivän työ. Tehtiin Emmin kanssa kaksi jälkeä, toinen onnistui jo paljon paremmin :D Tuli samalla opeteltua kompassin käyttöä, en tosin tiedä osaanko sitä ihan vieläkään :D Matkaa oli 300m, kolme makausta eli yksi joka sivulla ja kaksi kulmaa, joista toinen katkokulma.
Sitten odoteltiin pari tuntia suunnilleen, sillä aikaa ripotellut vesisade muuttui ihan oikeasti sateeksi.
Maisan kanssa lähdettiin lähtöalueelle ja melko pian koira löysi jäljen. Itse en oikein osannut lukea koiraa, mutta "tuomari" sanoi että koira on jäljellä ja sit vaan menoksi. Maisa jäljittää rauhallisesti mutta varmasti näin ensi kerran perusteella. Ensimmäistä makausta Maisa ei oikein merkannut, eikä tässä lajissa tarvitsekaan, joten minun pyyntö tulla takaisin makaukselle taisi sotkea vähän hommia. En silloin muistanut tuota, ettei tarvitse merkata. Meidän homma katkesikin sitten ekaan kulmaan, kun se oli katkokulma eikä kumpikaan saanut sitä selvitettyä :D Tai siis minä en osannut rengastaa oikein ja Maisa ei ensikertalaisena tiennyt miten jatkaa. Palattiin takajälkeä ja sitten maalimies jo huutelikin mihin suuntaan mennä, että päästään takaisin jäljelle ja palkkaamaan koira. Sorkka eli kaato ei kovin hirveästi edes kiinnostanut... Enemmän oikeastaan vasta sitten, kun aloin kantaa sitä tielle. Oltiin jäljelllä reilu puoli tuntia ja koko ajan näköyhteydessä tiestä vaikka pelkäsin hirveästi että eksytään metsään :D
Oli kiva päivä ja sitten MEJÄ -osuutta odottelemaan.
Aamulla käytiin vielä kertauksenomaisesti asioita läpi, testattiin koiria kulkemalla eilen tehdyn jäljen poikki ja sitten lähdettiin tekemään jälkiä. Maisa ei heti hokannut testijälkeä, mutta takaisin kävellessä lähti selvästi vetämään sitä pitkin. Taika ei hoksinut sitä ollenkaan, kun oli niin kiinnostunut muista koirista. Siinä olikin sitten Taikan päivän työ. Tehtiin Emmin kanssa kaksi jälkeä, toinen onnistui jo paljon paremmin :D Tuli samalla opeteltua kompassin käyttöä, en tosin tiedä osaanko sitä ihan vieläkään :D Matkaa oli 300m, kolme makausta eli yksi joka sivulla ja kaksi kulmaa, joista toinen katkokulma.
Sitten odoteltiin pari tuntia suunnilleen, sillä aikaa ripotellut vesisade muuttui ihan oikeasti sateeksi.
Maisan kanssa lähdettiin lähtöalueelle ja melko pian koira löysi jäljen. Itse en oikein osannut lukea koiraa, mutta "tuomari" sanoi että koira on jäljellä ja sit vaan menoksi. Maisa jäljittää rauhallisesti mutta varmasti näin ensi kerran perusteella. Ensimmäistä makausta Maisa ei oikein merkannut, eikä tässä lajissa tarvitsekaan, joten minun pyyntö tulla takaisin makaukselle taisi sotkea vähän hommia. En silloin muistanut tuota, ettei tarvitse merkata. Meidän homma katkesikin sitten ekaan kulmaan, kun se oli katkokulma eikä kumpikaan saanut sitä selvitettyä :D Tai siis minä en osannut rengastaa oikein ja Maisa ei ensikertalaisena tiennyt miten jatkaa. Palattiin takajälkeä ja sitten maalimies jo huutelikin mihin suuntaan mennä, että päästään takaisin jäljelle ja palkkaamaan koira. Sorkka eli kaato ei kovin hirveästi edes kiinnostanut... Enemmän oikeastaan vasta sitten, kun aloin kantaa sitä tielle. Oltiin jäljelllä reilu puoli tuntia ja koko ajan näköyhteydessä tiestä vaikka pelkäsin hirveästi että eksytään metsään :D
Oli kiva päivä ja sitten MEJÄ -osuutta odottelemaan.
8.5.2013
Pikajuoksija
Tänään jäi aivan älyttömän hyvä mieli agilitytreeneistä. Koutsin mielestä mulla on pikajuoksijan juoksutekniikka ja että se on mun vahvuus. Omat vahvuudet pitää tuntea, jotta niitä osaa käyttää, näin mulle sanottiin.
Rata alkoi perus hyppy-putki. Jatkui takakierrolla, niistolla ja jollain minkä nimeä en muista. takakierto ja sitten mentiin lujaa 4-5 hyppyä. sitten takaisin neljä estettä päällejuoksua, loivaa ässää. Sitten alkoi valssiviidakko hypyille, vasen oikea, vasen oikea. loppuun kaksi hyppyä. Ei tätä taida tälleen kirjoittamalla muistaa, pitäisi jotenkin osata piirtää :( Oon tosi ylpeä itsestäni ja koirasta, meni jotenkin niin hyvin, vaikka ei kerralla saatukaan kaikkia 20 estettä suoritettua.
Taika painoi viime perjantaina 11,2kg. Tällä viikolla ei ole pentukurssia, mutta pitää koittaa harjoitella itse. Ja saatiin sieltä läksyksi lautasharjoitus, jota ei ole koskettukaan vielä. Vielä ehtii ;)
Huomenna VAHI-kurssille, pääsee hauvatkin jäljelle eka kertaa elämässään. Siistiä :)
Rata alkoi perus hyppy-putki. Jatkui takakierrolla, niistolla ja jollain minkä nimeä en muista. takakierto ja sitten mentiin lujaa 4-5 hyppyä. sitten takaisin neljä estettä päällejuoksua, loivaa ässää. Sitten alkoi valssiviidakko hypyille, vasen oikea, vasen oikea. loppuun kaksi hyppyä. Ei tätä taida tälleen kirjoittamalla muistaa, pitäisi jotenkin osata piirtää :( Oon tosi ylpeä itsestäni ja koirasta, meni jotenkin niin hyvin, vaikka ei kerralla saatukaan kaikkia 20 estettä suoritettua.
Taika painoi viime perjantaina 11,2kg. Tällä viikolla ei ole pentukurssia, mutta pitää koittaa harjoitella itse. Ja saatiin sieltä läksyksi lautasharjoitus, jota ei ole koskettukaan vielä. Vielä ehtii ;)
Huomenna VAHI-kurssille, pääsee hauvatkin jäljelle eka kertaa elämässään. Siistiä :)
1.5.2013
Treenibloggausta
Kylläpä kirjoittelu on välillä vastenmielistä, vaikka itselleen tätä tekeekin :( Jos vaikka ryhdistäytyisi ja alkaisi näin keskiviikkoisin kirjoitella agilityn jälkeen. Olisi kuulemma tosi suuri hyöty kirjoitella treeneistä asiat ylös.
Tänään oli hyvät agitreenit, Maisa on nyt alkanut kieltää hypyillä... Oisko sillä jotain kipeänä vai onkohan tää nyt jotain muuta. Täytyy vielä perus pyöritystä harjoitella. Muuten mentiin kyllä tosi nätisti 19 esteen pätkä ja muistin radan jopa! A:ta harjoiteltiin myös. Mun täytyisi ihan tosissaan nyt hävittää vartaloapuja! Muita harjoiteltavia on nyt ainakin twisti. Keppejä pitäisi alkaa tehdä neljällä, lopusta ketjuttaen! Oppisi ne varmasti nopeasti. Jotain piti painaa mieleen jossain kohtaa koiran katsomisesta mutta enpä muista enää miten se meni :D
Taikasta oon laittanut ylös asioita, jotka on jääny tänne kirjoittamatta, eli:
14 viikkoisena pentu oppi itse nousemaan sohvalle :) oli se söpö kun kun taidosta innostuneena kiipeili sohvalle ja tepasteli menemään ja sitten alas ja taas takaisin sohvalle hymy korvissa. (Kyllä, minun koirat osaa hymyillä hyväntuulisina!)
4.4. on ollut eka pissitön päivä kotona yksin, tosin vieläkin saattaa joskus olla pissat tullut päivällä, mutta pääsääntöisesti alkaa olla jo sisäsiisti nyt 5kk iässä. Keittiöön uskalsin laittaa maton! Olisin varmaan laittanut olkkariinkin, jos tähän vuodenaikaan ei tulisi niin sairaita määriä kuraa ja rapaa ja hiekkaa sisälle. Yöt on olleet jo jostain maaliskuusta sisäsiistejä. Tosin aamulla oli kiire ulos, enää ei ihan niin pahasti ja viime viikonloppuna ressukka oli ripulin saanut keskellä yötä... :( Aamu meni sitten vähän pilalle kun ravasin penskan kanssa ulkona. Papereita en siis ole enää juurikaan pitänyt sisällä. Ihmeen hyvin mennyt koko sisäsiisteyskoulu.
Rokotuksissa 16vko Taika painoi 9kg. Kaikki ok.
Etujalat ei ole enää tutisseet, tosin kovaa rasitusta ei nyt pariin viikkoon ole ollutkaan.
Pentukurssi aloitettiin, ekalla kerralla ohjaaja kommentoi, että tämähän on jo käynyt pentukurssin! Ja kyllä se olikin yksi parhaiten käyttäytyvistä pennuista, jos ei paras. Huomenna taas toiselle kerralle.
Autopahoinvointi on alkanut helpottaa, varsinkin lyhyemmillä matkoilla. Hyvin alkanut tottuminen menee nyt varmaan taas pilalle, kun lähden viikonlopuksi kotona käymään ja se joutuu niin pitkään olemaan kyydissä kerralla.
Ehkäpä siinä tärkeimmät! Ihana kakara tuo kyllä iloa joka päivä jollain lailla <3
Tänään oli hyvät agitreenit, Maisa on nyt alkanut kieltää hypyillä... Oisko sillä jotain kipeänä vai onkohan tää nyt jotain muuta. Täytyy vielä perus pyöritystä harjoitella. Muuten mentiin kyllä tosi nätisti 19 esteen pätkä ja muistin radan jopa! A:ta harjoiteltiin myös. Mun täytyisi ihan tosissaan nyt hävittää vartaloapuja! Muita harjoiteltavia on nyt ainakin twisti. Keppejä pitäisi alkaa tehdä neljällä, lopusta ketjuttaen! Oppisi ne varmasti nopeasti. Jotain piti painaa mieleen jossain kohtaa koiran katsomisesta mutta enpä muista enää miten se meni :D
Taikasta oon laittanut ylös asioita, jotka on jääny tänne kirjoittamatta, eli:
14 viikkoisena pentu oppi itse nousemaan sohvalle :) oli se söpö kun kun taidosta innostuneena kiipeili sohvalle ja tepasteli menemään ja sitten alas ja taas takaisin sohvalle hymy korvissa. (Kyllä, minun koirat osaa hymyillä hyväntuulisina!)
4.4. on ollut eka pissitön päivä kotona yksin, tosin vieläkin saattaa joskus olla pissat tullut päivällä, mutta pääsääntöisesti alkaa olla jo sisäsiisti nyt 5kk iässä. Keittiöön uskalsin laittaa maton! Olisin varmaan laittanut olkkariinkin, jos tähän vuodenaikaan ei tulisi niin sairaita määriä kuraa ja rapaa ja hiekkaa sisälle. Yöt on olleet jo jostain maaliskuusta sisäsiistejä. Tosin aamulla oli kiire ulos, enää ei ihan niin pahasti ja viime viikonloppuna ressukka oli ripulin saanut keskellä yötä... :( Aamu meni sitten vähän pilalle kun ravasin penskan kanssa ulkona. Papereita en siis ole enää juurikaan pitänyt sisällä. Ihmeen hyvin mennyt koko sisäsiisteyskoulu.
Rokotuksissa 16vko Taika painoi 9kg. Kaikki ok.
Etujalat ei ole enää tutisseet, tosin kovaa rasitusta ei nyt pariin viikkoon ole ollutkaan.
Pentukurssi aloitettiin, ekalla kerralla ohjaaja kommentoi, että tämähän on jo käynyt pentukurssin! Ja kyllä se olikin yksi parhaiten käyttäytyvistä pennuista, jos ei paras. Huomenna taas toiselle kerralle.
Autopahoinvointi on alkanut helpottaa, varsinkin lyhyemmillä matkoilla. Hyvin alkanut tottuminen menee nyt varmaan taas pilalle, kun lähden viikonlopuksi kotona käymään ja se joutuu niin pitkään olemaan kyydissä kerralla.
Ehkäpä siinä tärkeimmät! Ihana kakara tuo kyllä iloa joka päivä jollain lailla <3
18.3.2013
Jättiläishauva
Eilen Taika 14 viikkoa painoi 8,2kg.
Maisa painoi yksivuotisrokotuksissa 9,6kg.
Että.
Maisa painoi yksivuotisrokotuksissa 9,6kg.
Että.
16.3.2013
Taikasta kasvaa saksanpaimenkoira
Nyt onkin vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta, tuntuu että ei aika riitä mihinkään ja silloin kun on aikaa, ei jaksa.
Istuminen on tempuista kaikista parhaimmassa vaiheessa. Kun saataisiin istuminen ja maahan kuntoon, voisi alkaa opettaa muitakin asioita. Tai lähinnä se kuntoon, että mun ei tarvii olla polvillaan tai melkein mahallaan lattialla, vaan voin myös seisaaltaan sanoa käskyjä...
Päällimmäisenä on parista viime viikosta jäänyt mieleen, että Taika on oppinut käyttämään korviaan eri asennoissa :D Ulkoiltiin hirmuisessa myrskyssä ja Taikalla meni sade ja tuuli korviin ja se ravisteli ja ravisteli päätään! Lopulta se äkkäsi vetää korvat luimuun, kun vilkaisi ensin Maisaa, joka oli kulkenut niin koko ajan. Selvästi se on myös viestinyt enemmän mielialojaan korvilla. Jotka ovat söpöt <3
Taika on myös ihan itse keksinyt miten halitaan, kun istun lattialla selkä sohvaa vasten, se tulee joskus syliin, laittaa etutassut rinnan päälle ja työntää ihan innoissaan naamansa mun naamaan tai olkapäälle. Siinä se sitten hetken aikaa kuuntelee rapsutuksia ja lässytyksiä ja taas mennään. Voi että mikä pieni rakkaus! <3
Rokotuksissa käytiin, se oli jännää. Meidät otettiin vastaan takahuoneessa kun tutkimushuoneessa oli joku hieman ärhäkämpi kaveri! Tohtori on melkoinen persoona. Parin viikon päästä uudelleen.
Etutassujen tutina ja muhkurat ovat mielestäni nyt alkaneet tasoittua, rasituksen jälkeen huomaann edelleen tassujen vähän väpättävän.
Tänään mennään Lieksaan ja siellä aion muistaessani punnita tuon pikkujättiläisen, siitä kasvaa nykyisen koon perusteella saksanpaimenkoira.
Ja tärkein meinasi jäädä sanomatta! Taika on ollut nyt neljä yötä+aamua sisäsiisti, eli tehnyt pissat vasta kun se on viety ulos eikä heti kun saan silmät auki. Myös tämän pe-la yön joka on pidempi kuin viikolla yöt! Öisin se ei ole nyt tainnut ainakaan viikkoon pissata, ehkä jopa vielä pidempään aikaan, en muista enkä ole kiinnittänyt niin huomiota. Eikä kakkaakaan ole tullut sisälle kuin muutamat kerrat silloin ihan pienenä! Jee!
Istuminen on tempuista kaikista parhaimmassa vaiheessa. Kun saataisiin istuminen ja maahan kuntoon, voisi alkaa opettaa muitakin asioita. Tai lähinnä se kuntoon, että mun ei tarvii olla polvillaan tai melkein mahallaan lattialla, vaan voin myös seisaaltaan sanoa käskyjä...
Päällimmäisenä on parista viime viikosta jäänyt mieleen, että Taika on oppinut käyttämään korviaan eri asennoissa :D Ulkoiltiin hirmuisessa myrskyssä ja Taikalla meni sade ja tuuli korviin ja se ravisteli ja ravisteli päätään! Lopulta se äkkäsi vetää korvat luimuun, kun vilkaisi ensin Maisaa, joka oli kulkenut niin koko ajan. Selvästi se on myös viestinyt enemmän mielialojaan korvilla. Jotka ovat söpöt <3
Taika on myös ihan itse keksinyt miten halitaan, kun istun lattialla selkä sohvaa vasten, se tulee joskus syliin, laittaa etutassut rinnan päälle ja työntää ihan innoissaan naamansa mun naamaan tai olkapäälle. Siinä se sitten hetken aikaa kuuntelee rapsutuksia ja lässytyksiä ja taas mennään. Voi että mikä pieni rakkaus! <3
Rokotuksissa käytiin, se oli jännää. Meidät otettiin vastaan takahuoneessa kun tutkimushuoneessa oli joku hieman ärhäkämpi kaveri! Tohtori on melkoinen persoona. Parin viikon päästä uudelleen.
Etutassujen tutina ja muhkurat ovat mielestäni nyt alkaneet tasoittua, rasituksen jälkeen huomaann edelleen tassujen vähän väpättävän.
Tänään mennään Lieksaan ja siellä aion muistaessani punnita tuon pikkujättiläisen, siitä kasvaa nykyisen koon perusteella saksanpaimenkoira.
Ja tärkein meinasi jäädä sanomatta! Taika on ollut nyt neljä yötä+aamua sisäsiisti, eli tehnyt pissat vasta kun se on viety ulos eikä heti kun saan silmät auki. Myös tämän pe-la yön joka on pidempi kuin viikolla yöt! Öisin se ei ole nyt tainnut ainakaan viikkoon pissata, ehkä jopa vielä pidempään aikaan, en muista enkä ole kiinnittänyt niin huomiota. Eikä kakkaakaan ole tullut sisälle kuin muutamat kerrat silloin ihan pienenä! Jee!
2.3.2013
Räyhähenki
Viime aikoina on ollut ihan hurjaa matalalentoa elämä, mutta koirahan kasvaa huolimatta siitä, ehdinkö sitä tuijottaa vai en :D
Taika oli Eijalla ja Jarmolla hoidossa torstaista sunnuntaihin ja mukana mökillä Nilsiässä. Hienosti oli mennyt, "mitä nyt välillä räyhähenki iskeny"! :D Pentu oli sulattanut koirakuumeilevan pariskunnan sydämet ja kasvattanut pentukuumetta potenssiin kymmenen.
Maanantaista keskiviikkoon Taika sai Axiluria, perjantaina yritin soittaa sille rokotusaikaa, mutta ei lekurilta vastattu. Maanantaina uusi yritys.
Temppukerhon repertuaarissa on istu, maahan ja seiso, mutta toistaiseksi ne suoritetaan ihan iholla ja stereona vielä kaiken lisäksi...
Tällä viikolla Taika on perehtynyt omatoimisesti vepen saloihin ja alkanut harjoitella uimista vesikupissa. Harjoitukset keskeytyivät kun vaihdoin vesikulhon kahvikakkuvuokaan. Tötteröä on hankala läpsyttää tassulla!
Ulkoilu sujuu päivä päivältä paremmin, pannan laitto vaan aiheuttaa räyhähengen hetkellisen ilmaantumisen. Isompaan pantaankin on jo siirrytty :) Olen nyt pitänyt pari päivää vapaana (sydän kurkussa pamppaillen) ilman perässä raahaavaa hihnaa ja hienosti se pysyy mukana, tulee kutsusta jopa paremmin kuin Maisa! Se piirre kun pysyisi...
Kynsien leikkuu ja harjaaminen sujuu ihan hyvin, kun vaan pentua harhauttaa esim. possunkorvalla sen aikaa. Ilmankin onnistuu, mutta on mulle aika haastavaa! Elosalama!
Autoilu sujuu edelleen oksennellen ja Taika pelkää autoa ja vetää täyden nelitassujarrutuksen kun lähdetään autoa kohti. Alettiin ohittaa autoa, jotta Taika oppisi, että aina ei tarvitse mennä autoon. Jo toisella kerralla nelitassujarrutus ei ollut päällä koko matkaa! Harjoituksia jatketaan...
Alkuviikosta oli Marjo kaverina hoitamassa koiria. Marjo otti niistä ihania kuvia, vois yrittää laittaa niitä tännekin. Ostin niille uudet kupit, ettei tarvitse enää tyhjistä jäätelö- ja raejuustopurkeista syödä :D
Tänään tuleekin sitten 12 viikkoa ikää :)
Maisan kanssa on ilmennyt uusia haasteita, lähinnä varmasti alkuvuoden tapahtumien takia, jotka on aiheuttanut mulle väsymyksen ja kiireen ja olen ollut äkäinen ja lyhytpinnainen ja tehnyt asioita eri tavalla kuin yleensä noista asioista johtuen. Agilitykoutsi oli sitä mieltä, että luottamus (/johtajuus) on hukassa ja täytyy alkaa leikkiä yhdessä. Enemmän siis leikkiä ja hyviä asioita meille, jospa sillä saataisiin lenkillä lisääntynyt rähjääminenkin vähenemään. Rähjäämistä lisää varmaan myös Taikan mukanaolo ja oonkin päättänyt nyt alkaa lisäämään erillisiä lenkkejä, vaikka se tietääkin lisää yksinoloa kummallekin. Eilen Maisa käyttäytyi täysin moitteettomasti ja oli kuulolla, kun käytiin tuttujen nöffien kanssa lenkillä ja kohtuullisen hyvin se oli myös puistossa. Puistossa oltiin ensimmäistä kertaa vuoteen niin, että oli vieraita koiria, eikä siltä vuoden takaiselta reissultakaan ole hyvät muistot. Nyt meni yllättävän hyvin (vieraana koirana oli parivuotias uroskultsi) ja jos Maisalla ei olisi palanut hihat Iidaan (kuten joka kerta...) kaikki olisi mennyt muutenkin ihan hyvin. Maisa ei saanut Iidaa kimpustaan, hermostui ja alkoi rähistä, menin väliin (Iida 45kg vs Maisa 16kg) ja Maisan "raivo" purkautui seuraavaan kohteeseen eli vieraaseen urokseen, jonka mielestä Maisasta tuli todella kiinnostava!!! heti kun se alkoi hankalaksi... Eli koira ulos portista ja remmiin. Ihmeen kauan niillä menikin hyvin ja voin harkita vieväni sen puistoon lyhyiksi pätkiksi myöhemminkin, jos siellä on vain yksi-kaksi sopivan oloista urosta ja me olemme puistossa ensin.
Nyt ei tule muuta ihmeempää viime viikolta mieleen...
Taika oli Eijalla ja Jarmolla hoidossa torstaista sunnuntaihin ja mukana mökillä Nilsiässä. Hienosti oli mennyt, "mitä nyt välillä räyhähenki iskeny"! :D Pentu oli sulattanut koirakuumeilevan pariskunnan sydämet ja kasvattanut pentukuumetta potenssiin kymmenen.
Maanantaista keskiviikkoon Taika sai Axiluria, perjantaina yritin soittaa sille rokotusaikaa, mutta ei lekurilta vastattu. Maanantaina uusi yritys.
Temppukerhon repertuaarissa on istu, maahan ja seiso, mutta toistaiseksi ne suoritetaan ihan iholla ja stereona vielä kaiken lisäksi...
Tällä viikolla Taika on perehtynyt omatoimisesti vepen saloihin ja alkanut harjoitella uimista vesikupissa. Harjoitukset keskeytyivät kun vaihdoin vesikulhon kahvikakkuvuokaan. Tötteröä on hankala läpsyttää tassulla!
Ulkoilu sujuu päivä päivältä paremmin, pannan laitto vaan aiheuttaa räyhähengen hetkellisen ilmaantumisen. Isompaan pantaankin on jo siirrytty :) Olen nyt pitänyt pari päivää vapaana (sydän kurkussa pamppaillen) ilman perässä raahaavaa hihnaa ja hienosti se pysyy mukana, tulee kutsusta jopa paremmin kuin Maisa! Se piirre kun pysyisi...
Kynsien leikkuu ja harjaaminen sujuu ihan hyvin, kun vaan pentua harhauttaa esim. possunkorvalla sen aikaa. Ilmankin onnistuu, mutta on mulle aika haastavaa! Elosalama!
Autoilu sujuu edelleen oksennellen ja Taika pelkää autoa ja vetää täyden nelitassujarrutuksen kun lähdetään autoa kohti. Alettiin ohittaa autoa, jotta Taika oppisi, että aina ei tarvitse mennä autoon. Jo toisella kerralla nelitassujarrutus ei ollut päällä koko matkaa! Harjoituksia jatketaan...
Alkuviikosta oli Marjo kaverina hoitamassa koiria. Marjo otti niistä ihania kuvia, vois yrittää laittaa niitä tännekin. Ostin niille uudet kupit, ettei tarvitse enää tyhjistä jäätelö- ja raejuustopurkeista syödä :D
Tänään tuleekin sitten 12 viikkoa ikää :)
Maisan kanssa on ilmennyt uusia haasteita, lähinnä varmasti alkuvuoden tapahtumien takia, jotka on aiheuttanut mulle väsymyksen ja kiireen ja olen ollut äkäinen ja lyhytpinnainen ja tehnyt asioita eri tavalla kuin yleensä noista asioista johtuen. Agilitykoutsi oli sitä mieltä, että luottamus (/johtajuus) on hukassa ja täytyy alkaa leikkiä yhdessä. Enemmän siis leikkiä ja hyviä asioita meille, jospa sillä saataisiin lenkillä lisääntynyt rähjääminenkin vähenemään. Rähjäämistä lisää varmaan myös Taikan mukanaolo ja oonkin päättänyt nyt alkaa lisäämään erillisiä lenkkejä, vaikka se tietääkin lisää yksinoloa kummallekin. Eilen Maisa käyttäytyi täysin moitteettomasti ja oli kuulolla, kun käytiin tuttujen nöffien kanssa lenkillä ja kohtuullisen hyvin se oli myös puistossa. Puistossa oltiin ensimmäistä kertaa vuoteen niin, että oli vieraita koiria, eikä siltä vuoden takaiselta reissultakaan ole hyvät muistot. Nyt meni yllättävän hyvin (vieraana koirana oli parivuotias uroskultsi) ja jos Maisalla ei olisi palanut hihat Iidaan (kuten joka kerta...) kaikki olisi mennyt muutenkin ihan hyvin. Maisa ei saanut Iidaa kimpustaan, hermostui ja alkoi rähistä, menin väliin (Iida 45kg vs Maisa 16kg) ja Maisan "raivo" purkautui seuraavaan kohteeseen eli vieraaseen urokseen, jonka mielestä Maisasta tuli todella kiinnostava!!! heti kun se alkoi hankalaksi... Eli koira ulos portista ja remmiin. Ihmeen kauan niillä menikin hyvin ja voin harkita vieväni sen puistoon lyhyiksi pätkiksi myöhemminkin, jos siellä on vain yksi-kaksi sopivan oloista urosta ja me olemme puistossa ensin.
Nyt ei tule muuta ihmeempää viime viikolta mieleen...
19.2.2013
10 vko
Sunnuntaina Taikalla tuli 10 viikkoa eloa täyteen!
Viime päivien teema on ollut (isojen) koirien treffailu. Perjantaina käytiin kylässä Valo-collien ja Gene-hukan luona ja se oli aika jännää... Jättiläis-Gene pyyhki Taikalla lattiat. Sunnuntaina kävi kylässä toinen Pihlajamäkeläinen, nimittäin Jalli ja veikkansa lapinkoira Kassu. Ne ei ollu Taikasta yhtään niin pelottavia kuin Valo ja Gene, vaikka Kassu olikin aika innokas! Käveltiin hetken aikaa ja lopulta pentukin yritti jo vähän leikkiä, mutta sitten ei kuitenkaan ihan kunnolla uskaltanut. Ehkä pojat oli vähän liian innokkaita. Eilen maanantaina kävi Rambo kylässä ja vaikka onkin iso ja musta, oli näistä kavereista vähiten pelottava. Taika veti Rampen kanssa lelua ja roikkui poskissa kuten Maisallekin tekee.
Eilen myös Maisa alkoi jo lopultakin taipua painostuksen alla ja leikki vähän (tosin en tiedä kuvitteliko se sitä kosioleikiksi, raivostuttava hormonihyrrä). Ensimmäinen leikkiyritys tosin päättyi vähän surkeasti, kun Taika haastoi pystypainiin ja Maisa lähti mukaan ja läimäisi pennun lattiaan, minne se jäi typertyneenä, ja poistui paikalta :D. Tänään iltapäivällä ulkoilun jälkeen Maisa vaikutti jo ihan oikeasti leikkivän Taikan kanssa. Eilen myös Taika putsaili Maisan tassua ja aika kauan Maisa sitä sietikin. Eka kertaa ne myös nuolaisivat toisiaan, Taika iltapäivällä Maisaa selästä ja illalla Maisa samasta kohtaa selästä.
Tänään käytiin myös päiväkodin portin edessä lasten ulkoilu-/hakuaikaan vähän kattomassa ja kateltavana ja illalla suunnataan vielä kilometrin päähän Teboilin pihaan vähän pousailemaan.
Viime päivien teema on ollut (isojen) koirien treffailu. Perjantaina käytiin kylässä Valo-collien ja Gene-hukan luona ja se oli aika jännää... Jättiläis-Gene pyyhki Taikalla lattiat. Sunnuntaina kävi kylässä toinen Pihlajamäkeläinen, nimittäin Jalli ja veikkansa lapinkoira Kassu. Ne ei ollu Taikasta yhtään niin pelottavia kuin Valo ja Gene, vaikka Kassu olikin aika innokas! Käveltiin hetken aikaa ja lopulta pentukin yritti jo vähän leikkiä, mutta sitten ei kuitenkaan ihan kunnolla uskaltanut. Ehkä pojat oli vähän liian innokkaita. Eilen maanantaina kävi Rambo kylässä ja vaikka onkin iso ja musta, oli näistä kavereista vähiten pelottava. Taika veti Rampen kanssa lelua ja roikkui poskissa kuten Maisallekin tekee.
Eilen myös Maisa alkoi jo lopultakin taipua painostuksen alla ja leikki vähän (tosin en tiedä kuvitteliko se sitä kosioleikiksi, raivostuttava hormonihyrrä). Ensimmäinen leikkiyritys tosin päättyi vähän surkeasti, kun Taika haastoi pystypainiin ja Maisa lähti mukaan ja läimäisi pennun lattiaan, minne se jäi typertyneenä, ja poistui paikalta :D. Tänään iltapäivällä ulkoilun jälkeen Maisa vaikutti jo ihan oikeasti leikkivän Taikan kanssa. Eilen myös Taika putsaili Maisan tassua ja aika kauan Maisa sitä sietikin. Eka kertaa ne myös nuolaisivat toisiaan, Taika iltapäivällä Maisaa selästä ja illalla Maisa samasta kohtaa selästä.
Tänään käytiin myös päiväkodin portin edessä lasten ulkoilu-/hakuaikaan vähän kattomassa ja kateltavana ja illalla suunnataan vielä kilometrin päähän Teboilin pihaan vähän pousailemaan.
12.2.2013
11.2.2013
Mualla
Täällä ollaan edelleen, äidin ja isän tykönä, kiitos mun keuhkotaudin ja lähes 39 kuumeen. Tautia on jatkunut perjantaista asti ja hyvä että hautajaisista selvisin... Buranaa, panadolia, resilaria, strepsilsiä ja päikkäreitä on vedetty aivan övereiksi asti ja päälle vielä cetirizin kissa-allergiaan ja mustaherukkamehu, koska se nyt vaan toimii.
Olin suunnitellut tekeväni pennun kanssa täällä vaikka ja mitä, mutta eipä oo tarvinnut tehdä yhtään mitään... pissatuksetkin joutuu nakittamaan muille ja ne ei oikein tahtois. Nalkuttaa saa enemmän kuin laki sallii, mutta kun en itsekään pysty, en pysy tolpillani sen vertaa kuin pennulla kestää pissata ulos. Tai jos pysyn, niin keuhkot ei kestä. Tänään on ollut eka päivä, jonka vois ajatella olevan vähän parempi. Kuume ei siis ole noussut yli 38. Onneksi sosiaalistamisviikot on oppikirjan mukaan 8-12 eikä vaikka 8-10! Ehditään siis vielä
En tajua, en ikinäikinä ole kipeänä. Ainakaan näin kipeenä, kuumetta viimeksi -05.
No, on tolla kärpällä ollut täällä tekemistä aktivointisuunnitelman mönkään menemisestä huolimatta. Ykköslelulksi on noussut tyhjä puolen litran limupullo, jossa aina joskus on nameja sisällä. Ulos neiti osaa pyytää, tosin yleensä se pyytää kun sillä on tylsää, eikä silloin kun pitäisi pissata. Maisa on ollut ihanan kärsivällinen lapsenvahti, aivan helmi <3. Taika on myös päättänyt, että oma ruoka on yäk. Kaikki muu on parempaa, parasta olisi isojen koirien nappulat (ja eikun varkaisiin...). Esimerkiksi oma ruoka kuivana menee, mutta ei ainakaan turvotettuna, yäk! Turvotettuna sitten, jos se on esim. seissyt yön yli... Annostakin saa näköjään suurentaa, varsinkin iltaisin, kun se katoaa ihan vauhdilla. Muutenkin iltaruoka maitttaa parhaiten. Oma nimi alkaa kuulostaa jo tutulta, tosin vain sisätiloissa. Ulkona on se paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa ja mennä minne huvittaa, ei ainakaan tarvitse kuunnella eikä kiinnostua mistään ulkoiluttajan ehdottamasta... Tiedän ainakin mitä aletaan harjoitella kun paranen!
Ihmisistä on tullut kunnon sosiaalistamiskuuri koettua, on nimittäin riittänyt vieraita tässä talossa tänä viikonloppuna, pientä ja suurta ja hiljaista ja äänekästä miestä ja naista :)
Taika kyllä näyttää ihan pieneltä kissalta, monen muunkin mielestä siinä missä minunkin :D Jospa se jossain välissä kasvaisi kuitenkin koiraksi. Etujalat vähän tutisee edelleen ja on erikoisen malliset minun silmään, tutinan on huomanneet muutkin. Takajalat taas on ihan tikkusuorat, saisi se nyt kehittää edes jotkin kulmaukset sinne :D Häntä on alkanut kääntyä J:n malliseksi, kunhan nyt ei ihan saparoksi vetäisi niin se riittänee :) Sitä häntää se käy välillä heiluttamassa peilikuvalleen :D
Isoille häkeille Taika ei ihan vielä uskalla, pomppiva Piitu taitaa olla rohkelikolle liikaa! Uskaltaisi varmaan ihan pian, jos mulla olis voimia seistä sen kanssa ulkona tuijottamassa niitä.
Ihan uskomatonta muuten, että vaikka pentu on elellyt melko pienissä tiloissa tähänastisen elämänsä, ei se ollut moksiskaan kun se heitettiin lähes parinsadan neliön omakotitaloon sisään, vaan se otti tilan haltuun ja siinäpä se. Ruualla täytetty muovipullokin aiheutti lähinnä innostunutta pomppimista ja haukkumista, Maisalla samanikäisenä meni vuorokausi, ennen kuin se uskalsi koskea lattialla seisoneeseeen samanlaiseen pulloon. Mikä ero!
Kuvia yritän lisätä tänne taas pian, heti kun jaksan ja henki riittää... Saikkua on ma ja ti, tekisi mieli hakea vielä keskiviikkokin, ainakin maanantaina perusteella en ole vielä ke täysin kunnossa. Tyhmää tällainen, thank god sattui tämä reissu juurikin tälle viikonlopulle, en mitenkään olisi selvinnyt koirien hoidosta yksin kotona!
Ainiin, tännetulomatkaa varten pidettiin pientä nälässä aivan liian kauan, kun lähtö viivästyi, mistä koin huonoa omatuntoa. Onneksi pentu ei vaikuttanut yhtään heikenneeltä tms ruuan puutteen takia, nälkäiseltä kylläkin. Seuraavana päivänä kaikki muona kelpasi! Päästiin niinkin lähelle ilman oksennusta, kuin tuohon lahden toiselle puolelle eli n. 4 kilometrin päähän. Koko matka siis noin 200km. Että silleen. Tähysin auton ikkunasta järvelle, että tuolla meidän talon valot näkyy ja silloin pentu oksensi syliini. Jee.
Huomenna yritetään paluuta Kuopioon ja keskiviikkona töihin. Toivottavasti.
Olin suunnitellut tekeväni pennun kanssa täällä vaikka ja mitä, mutta eipä oo tarvinnut tehdä yhtään mitään... pissatuksetkin joutuu nakittamaan muille ja ne ei oikein tahtois. Nalkuttaa saa enemmän kuin laki sallii, mutta kun en itsekään pysty, en pysy tolpillani sen vertaa kuin pennulla kestää pissata ulos. Tai jos pysyn, niin keuhkot ei kestä. Tänään on ollut eka päivä, jonka vois ajatella olevan vähän parempi. Kuume ei siis ole noussut yli 38. Onneksi sosiaalistamisviikot on oppikirjan mukaan 8-12 eikä vaikka 8-10! Ehditään siis vielä
En tajua, en ikinäikinä ole kipeänä. Ainakaan näin kipeenä, kuumetta viimeksi -05.
No, on tolla kärpällä ollut täällä tekemistä aktivointisuunnitelman mönkään menemisestä huolimatta. Ykköslelulksi on noussut tyhjä puolen litran limupullo, jossa aina joskus on nameja sisällä. Ulos neiti osaa pyytää, tosin yleensä se pyytää kun sillä on tylsää, eikä silloin kun pitäisi pissata. Maisa on ollut ihanan kärsivällinen lapsenvahti, aivan helmi <3. Taika on myös päättänyt, että oma ruoka on yäk. Kaikki muu on parempaa, parasta olisi isojen koirien nappulat (ja eikun varkaisiin...). Esimerkiksi oma ruoka kuivana menee, mutta ei ainakaan turvotettuna, yäk! Turvotettuna sitten, jos se on esim. seissyt yön yli... Annostakin saa näköjään suurentaa, varsinkin iltaisin, kun se katoaa ihan vauhdilla. Muutenkin iltaruoka maitttaa parhaiten. Oma nimi alkaa kuulostaa jo tutulta, tosin vain sisätiloissa. Ulkona on se paikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa ja mennä minne huvittaa, ei ainakaan tarvitse kuunnella eikä kiinnostua mistään ulkoiluttajan ehdottamasta... Tiedän ainakin mitä aletaan harjoitella kun paranen!
Ihmisistä on tullut kunnon sosiaalistamiskuuri koettua, on nimittäin riittänyt vieraita tässä talossa tänä viikonloppuna, pientä ja suurta ja hiljaista ja äänekästä miestä ja naista :)
Taika kyllä näyttää ihan pieneltä kissalta, monen muunkin mielestä siinä missä minunkin :D Jospa se jossain välissä kasvaisi kuitenkin koiraksi. Etujalat vähän tutisee edelleen ja on erikoisen malliset minun silmään, tutinan on huomanneet muutkin. Takajalat taas on ihan tikkusuorat, saisi se nyt kehittää edes jotkin kulmaukset sinne :D Häntä on alkanut kääntyä J:n malliseksi, kunhan nyt ei ihan saparoksi vetäisi niin se riittänee :) Sitä häntää se käy välillä heiluttamassa peilikuvalleen :D
Isoille häkeille Taika ei ihan vielä uskalla, pomppiva Piitu taitaa olla rohkelikolle liikaa! Uskaltaisi varmaan ihan pian, jos mulla olis voimia seistä sen kanssa ulkona tuijottamassa niitä.
Ihan uskomatonta muuten, että vaikka pentu on elellyt melko pienissä tiloissa tähänastisen elämänsä, ei se ollut moksiskaan kun se heitettiin lähes parinsadan neliön omakotitaloon sisään, vaan se otti tilan haltuun ja siinäpä se. Ruualla täytetty muovipullokin aiheutti lähinnä innostunutta pomppimista ja haukkumista, Maisalla samanikäisenä meni vuorokausi, ennen kuin se uskalsi koskea lattialla seisoneeseeen samanlaiseen pulloon. Mikä ero!
Kuvia yritän lisätä tänne taas pian, heti kun jaksan ja henki riittää... Saikkua on ma ja ti, tekisi mieli hakea vielä keskiviikkokin, ainakin maanantaina perusteella en ole vielä ke täysin kunnossa. Tyhmää tällainen, thank god sattui tämä reissu juurikin tälle viikonlopulle, en mitenkään olisi selvinnyt koirien hoidosta yksin kotona!
Ainiin, tännetulomatkaa varten pidettiin pientä nälässä aivan liian kauan, kun lähtö viivästyi, mistä koin huonoa omatuntoa. Onneksi pentu ei vaikuttanut yhtään heikenneeltä tms ruuan puutteen takia, nälkäiseltä kylläkin. Seuraavana päivänä kaikki muona kelpasi! Päästiin niinkin lähelle ilman oksennusta, kuin tuohon lahden toiselle puolelle eli n. 4 kilometrin päähän. Koko matka siis noin 200km. Että silleen. Tähysin auton ikkunasta järvelle, että tuolla meidän talon valot näkyy ja silloin pentu oksensi syliini. Jee.
Huomenna yritetään paluuta Kuopioon ja keskiviikkona töihin. Toivottavasti.
7.2.2013
Riiviö
Pikku pentu on selvästi jo kotiutunut, kun siitä on kuoriutunut oikea riekkupetteri. Lumihangessa peuhaamista pitäisi saada ihan videolle, niin mainio se on. Mainio ja hermoja riipivä :D Taika tulee niin pistämään koko tämän asunnon ihan remonttiin, enkä taida mahtaa sille mitään. Onneksi Taika on todella hyvä rauhoittumaan. Sylissä se jaksaisi istua rapsuteltavana vaikka maailman tappiin saakka.
Iltarutiinit pentu oppi parissa illassa. Enää se ei edes yritä kiivetä sänkyyn, se saattaa vetää iltavillit vielä ennen unille menoa, mutta on selkeästi jo tajunnut, milloin on aika mennä nukkumaan.
Pissat tulee onneksi suurimmaksi osaksi sanomalehdelle, aamuisin varsinkin en voi mitenkään ehtiä ulos sen kanssa ennen kuin se on tehnyt noin 1-100 lirua. Ehkä olisi eri juttu jos olisi kesä ja voisin vain yöpaidassa hilpaista pihalle.
Karvaa sille kasvaa koko ajan lisää, ihan kuin entisissä ei olisi jo aika paljon! Toinen korvakin nousi pystyyn eilen. Olen kiinnittänyt huomiota sen etujalkoihin, ne vaikuttavat vähän vinkuroilta ja tutisevat aika paljon. Jospa se olisi jotain kasvuun liittyvää vain...
Olen yrittänyt huomioida Maisaa mahdollisimman paljon myös, pentu kun on koko ajan käsissä ja huomion alla. Hyvin se on nyt ottanut Taikan vastaan, hyvä on kyllä myös tuo pentu pehmittämään neiti jäätä... Aina välillä Maisa huomaa että oho, nyt on nukuttu jo hetki kylki kyljessä, hups, äkkiä pois ennenkuin joku näkee :D
Yksinoloa on harjoiteltu hieman, kuin myös autoilua. Autoilun harjoittelu saa perjantaina tehokurssin, kun lähdetään käymään kotikotona saattamassa ukki viimeiselle matkalleen. Onneksi on sisko, joka pystyy olemaan koirien kanssa kun itse olen töissä! Tänäänkin ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa ja kevyt 10 tuntia se sitten... Kyllä välillä miettii, että tulikin tehtyä alavalinta. Varsinkin, kun asiakkaina käy ihmisiä lounaalla ja kahvitauoilla ja he käyttävät niihin noin 2 tuntia päivästään. Itsehän pääsen tauollekin, jos pääsen, milloin pääsen. Asiakkaat ei tyytyväisenä paljon odottele lakisääteisiäkään taukoja.
Iltarutiinit pentu oppi parissa illassa. Enää se ei edes yritä kiivetä sänkyyn, se saattaa vetää iltavillit vielä ennen unille menoa, mutta on selkeästi jo tajunnut, milloin on aika mennä nukkumaan.
Pissat tulee onneksi suurimmaksi osaksi sanomalehdelle, aamuisin varsinkin en voi mitenkään ehtiä ulos sen kanssa ennen kuin se on tehnyt noin 1-100 lirua. Ehkä olisi eri juttu jos olisi kesä ja voisin vain yöpaidassa hilpaista pihalle.
Karvaa sille kasvaa koko ajan lisää, ihan kuin entisissä ei olisi jo aika paljon! Toinen korvakin nousi pystyyn eilen. Olen kiinnittänyt huomiota sen etujalkoihin, ne vaikuttavat vähän vinkuroilta ja tutisevat aika paljon. Jospa se olisi jotain kasvuun liittyvää vain...
Olen yrittänyt huomioida Maisaa mahdollisimman paljon myös, pentu kun on koko ajan käsissä ja huomion alla. Hyvin se on nyt ottanut Taikan vastaan, hyvä on kyllä myös tuo pentu pehmittämään neiti jäätä... Aina välillä Maisa huomaa että oho, nyt on nukuttu jo hetki kylki kyljessä, hups, äkkiä pois ennenkuin joku näkee :D
Yksinoloa on harjoiteltu hieman, kuin myös autoilua. Autoilun harjoittelu saa perjantaina tehokurssin, kun lähdetään käymään kotikotona saattamassa ukki viimeiselle matkalleen. Onneksi on sisko, joka pystyy olemaan koirien kanssa kun itse olen töissä! Tänäänkin ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa ja kevyt 10 tuntia se sitten... Kyllä välillä miettii, että tulikin tehtyä alavalinta. Varsinkin, kun asiakkaina käy ihmisiä lounaalla ja kahvitauoilla ja he käyttävät niihin noin 2 tuntia päivästään. Itsehän pääsen tauollekin, jos pääsen, milloin pääsen. Asiakkaat ei tyytyväisenä paljon odottele lakisääteisiäkään taukoja.
5.2.2013
Päivä kaksi
Tänään on Taikan toinen kokonainen päivä kotona ja tähän mennessä vain yhdet pissat on tullut sisälle, kaikki muut ulos :) itseään kai siitä on kiittäminen, kun jaksaa ulos asti kiikuttaa :D Tänään on tehty ulos jo peräti kahdet tulosteetkin, eilen piti sitä ainoaa odottaa iltaan asti ja se jo meinasi huolestuttaa...
Autolla ajelua kokeiltiin uudestaan, paha olohan se siellä tulee. Ja pissat alle jos typerä omistaja ei nosta pysäkeillä ulos. Käytiin mm. ostamassa pari petiä kirpparilta. Huomenna se joutuu taas autokyytiin, että edes vähän tottuisi, kun viikonloppuna on edessä pakollinen matka Pohjois-Karjalaan. Noin pienille ei varmaan voi vielä pahoinvointilääkkeitäkään antaa...
Tänään on opeteltu omaa nimeä autoilun lisäksi. Ulkona taittuu jo vaikka miten pitkät matkat Maisan perässä. Ulkona Maisa myös vähän suopeammin lähtee leikkijuttuihin mukaan.
Maisa on kai lähinnä sitä mieltä, että mitä tuo säälittävä rääpäle tekee täällä ja milloin se menee pois. Isot kiitokset siskolle, että olen päässytkin Maisan kanssa sitten ihan kahdestaan tunnin lenkille molempina päivinä. Eilen Taika sai ihan mahdottoman iltavillin, juoksi pitkin asuntoa pukkilaukkaa ja siitä Maisakin lopulta innostui. Vähän aikaa ne sohivat tassuilla toisiaan Taika sohvan alla, mutta kun tuli uuden juoksukierroksen aika, Maisa hyppäsi Taikan päälle, mitä Taika säikähti ja lopetti leikit järkyttyneenä. Enimmäkseen Maisa murahtelee Taikan lähentely-yrityksille, vaikka se onkin melko juonikas ja ovela näyttäessään söpöltä ja ihanalta, joten eiköhän Maisakin lämpene vielä. Varmasti ainakin sitten, kun pentu on tarpeeksi iso vähän painimaan ja kunnolla juoksemaan.
Eilen alkoi ruokakuppikäyttäytymisen opettelu ja aika nätisti, tosin vaihtelevasti, se peppu tippuukin maahan jo kuppia odotellessa. Toinen opeteltava oli eilen uuden pannan pitäminen, mutta eipä siinä tainnut mitään opeteltavaa olla, vaikka onkin isompi ja painavampi kuin edellinen.
Hikka on tänään vaivannut pientä pariin otteeseen! Maisalla oli pienenä melkein koko ajan hikka!
On se vaan ylisöpö ja ihana, aamullakin painautui syliin koko pituudelta kun nostin sen, että lähdettiin ulos <3
Autolla ajelua kokeiltiin uudestaan, paha olohan se siellä tulee. Ja pissat alle jos typerä omistaja ei nosta pysäkeillä ulos. Käytiin mm. ostamassa pari petiä kirpparilta. Huomenna se joutuu taas autokyytiin, että edes vähän tottuisi, kun viikonloppuna on edessä pakollinen matka Pohjois-Karjalaan. Noin pienille ei varmaan voi vielä pahoinvointilääkkeitäkään antaa...
Tänään on opeteltu omaa nimeä autoilun lisäksi. Ulkona taittuu jo vaikka miten pitkät matkat Maisan perässä. Ulkona Maisa myös vähän suopeammin lähtee leikkijuttuihin mukaan.
Maisa on kai lähinnä sitä mieltä, että mitä tuo säälittävä rääpäle tekee täällä ja milloin se menee pois. Isot kiitokset siskolle, että olen päässytkin Maisan kanssa sitten ihan kahdestaan tunnin lenkille molempina päivinä. Eilen Taika sai ihan mahdottoman iltavillin, juoksi pitkin asuntoa pukkilaukkaa ja siitä Maisakin lopulta innostui. Vähän aikaa ne sohivat tassuilla toisiaan Taika sohvan alla, mutta kun tuli uuden juoksukierroksen aika, Maisa hyppäsi Taikan päälle, mitä Taika säikähti ja lopetti leikit järkyttyneenä. Enimmäkseen Maisa murahtelee Taikan lähentely-yrityksille, vaikka se onkin melko juonikas ja ovela näyttäessään söpöltä ja ihanalta, joten eiköhän Maisakin lämpene vielä. Varmasti ainakin sitten, kun pentu on tarpeeksi iso vähän painimaan ja kunnolla juoksemaan.
Eilen alkoi ruokakuppikäyttäytymisen opettelu ja aika nätisti, tosin vaihtelevasti, se peppu tippuukin maahan jo kuppia odotellessa. Toinen opeteltava oli eilen uuden pannan pitäminen, mutta eipä siinä tainnut mitään opeteltavaa olla, vaikka onkin isompi ja painavampi kuin edellinen.
Hikka on tänään vaivannut pientä pariin otteeseen! Maisalla oli pienenä melkein koko ajan hikka!
On se vaan ylisöpö ja ihana, aamullakin painautui syliin koko pituudelta kun nostin sen, että lähdettiin ulos <3
3.2.2013
Taikan kotimatka
Tänään hain Taikan kotiin Orimattilasta kasvattajalta.
Matka meni pääsääntöisesti hyvin, Taika tosin oksensi vajaa kymmenisen kertaa... Kun alkumatkasta oksetti, maha taisi olla täynnä tikkuja ja oksanpätkiä. Heinolassa helpotti ja pentu uskalsi nukahtaa. Unta riitti Mikkeliin asti, missä tuli pakkoherätys, kun kuski vaati kahvia. Siellä pentu päästettiin jaloittelemaan ja se teki monta pissaa. Vettäkin tarjosin, mutta sitä kelpasi vain kielellinen. Selvästi se tunnisti jo omistajansa ja kipitteli perässäni pitkin parkkialuetta häntä heiluen ;) Hihna oli kiva leikkikalu eikä vieras paikka pelottanut yhtään. Autossa unet jatkui melkeinpä heti.
Unta sitten riittikin Leppävirralle asti, mistä haettiin Väiski-koira kyytiin. Siellä mutkainen ja monttuinen pikkutie aiheutti jälleen pahoinvointia tasaisen maantien jälkeen. Väiskin hoitopaikan pihalla Taika pääsi taas jaloittelemaan, nyt tuli vain yhdet pienet pissat, kun pihalla haukkuneet koirat vähän pelotti. Seuraava kohde oli viedä kyytiläinen kotiinsa ja hakea Maisa-koira aka isosisko hoitopaikasta. Tällä välillä pentu vähän virkosi ja taisi päästää vähän pissiä peitteilleen. Taas se pääsi kuitenkin pihalle ja lähti seuraamaan minua hirmuisella kiireellä. Haettiin Maisa parin lagottokaverin luota, jotka olivat kuitenkin aivan liian innokkaita ja niitä Taika katseli kauempaa sylin turvasta. Ulkona Maisa päästettiin haistelemaan Taikaa, mutta Taika pakeni jalkoihin ja Maisakin vain murahti nuuhkittuaan vähän koko säkä ihan pystyssä. Sitten vain ajeltiin kotiin, lopultakin. Koko matkaan kului aikaa viitisen tuntia.
Kotona pentu tuotiin ensimmäisenä sisälle ja haettiin isot koirat vasta myöhemmin. Pentu teki tupatarkastuksen ihan tohkeissaan ja joi vähän. Ruokaa on maistunut muutama suullinen illan mittaan. Kun isommat tuotiin sisälle, annettiin niiden ensin haistella portin läpi (Maisa vähän murahteli, Väiski ei oikein välittänyt mitään, paitsi Maisasta, joka oli aloittanut juoksunsa hoidossa...). Sitten koirat päästettiin yksitellen samoihin tiloihin. Maisa edelleen murahteli vähän Taikan tullessa lähemmäs ja aika pian kaikki koirat rauhoittuivat omiin kohtiinsa nukkumaan. Kuitenkin Taikan nukkuessa sikeästi Maisa hiippaili hiljaa sen selän taakse nuuhkimaan :)
Taika on aika lailla nukkunut koko illan pieniä leikkihetkiä lukuun ottamatta, yhdet pissat ja läjät se on käynyt taitavasti sanomalehdelle tähtäämässä. Kakat tosin tietenkin juuri ja juuri paperin reunan yli.
Kaiken kaikkiaan pentu yllätti rohkeudellaan ja reippaudellaan, vaikka olo ei varmasti ollut paras mahdollinen paljon oksentelun seurauksena. Ihanasti se hakeutui alkumatkasta syliin ja piti matkan mittaan päätä kädelläni ja muutenkin hengasi lähellä. Kotona se vähän itkeskeli ensin, mutta ei juuri ollenkaan enää sen jälkeen, kun toiset koirat haettiin sisälle. Kai se on niin tottunut hulinaan, että ajatus ainoana olemisesta itketti ;) Leluihin se jo tarraa aika vahvasti. Taitaapa Taika olla juuri sellainen pentu kuin olin toivonutkin, rohkea, reipas ja taistelutahtoinen ihmisen ystävä :)
Matka meni pääsääntöisesti hyvin, Taika tosin oksensi vajaa kymmenisen kertaa... Kun alkumatkasta oksetti, maha taisi olla täynnä tikkuja ja oksanpätkiä. Heinolassa helpotti ja pentu uskalsi nukahtaa. Unta riitti Mikkeliin asti, missä tuli pakkoherätys, kun kuski vaati kahvia. Siellä pentu päästettiin jaloittelemaan ja se teki monta pissaa. Vettäkin tarjosin, mutta sitä kelpasi vain kielellinen. Selvästi se tunnisti jo omistajansa ja kipitteli perässäni pitkin parkkialuetta häntä heiluen ;) Hihna oli kiva leikkikalu eikä vieras paikka pelottanut yhtään. Autossa unet jatkui melkeinpä heti.
Unta sitten riittikin Leppävirralle asti, mistä haettiin Väiski-koira kyytiin. Siellä mutkainen ja monttuinen pikkutie aiheutti jälleen pahoinvointia tasaisen maantien jälkeen. Väiskin hoitopaikan pihalla Taika pääsi taas jaloittelemaan, nyt tuli vain yhdet pienet pissat, kun pihalla haukkuneet koirat vähän pelotti. Seuraava kohde oli viedä kyytiläinen kotiinsa ja hakea Maisa-koira aka isosisko hoitopaikasta. Tällä välillä pentu vähän virkosi ja taisi päästää vähän pissiä peitteilleen. Taas se pääsi kuitenkin pihalle ja lähti seuraamaan minua hirmuisella kiireellä. Haettiin Maisa parin lagottokaverin luota, jotka olivat kuitenkin aivan liian innokkaita ja niitä Taika katseli kauempaa sylin turvasta. Ulkona Maisa päästettiin haistelemaan Taikaa, mutta Taika pakeni jalkoihin ja Maisakin vain murahti nuuhkittuaan vähän koko säkä ihan pystyssä. Sitten vain ajeltiin kotiin, lopultakin. Koko matkaan kului aikaa viitisen tuntia.
Kotona pentu tuotiin ensimmäisenä sisälle ja haettiin isot koirat vasta myöhemmin. Pentu teki tupatarkastuksen ihan tohkeissaan ja joi vähän. Ruokaa on maistunut muutama suullinen illan mittaan. Kun isommat tuotiin sisälle, annettiin niiden ensin haistella portin läpi (Maisa vähän murahteli, Väiski ei oikein välittänyt mitään, paitsi Maisasta, joka oli aloittanut juoksunsa hoidossa...). Sitten koirat päästettiin yksitellen samoihin tiloihin. Maisa edelleen murahteli vähän Taikan tullessa lähemmäs ja aika pian kaikki koirat rauhoittuivat omiin kohtiinsa nukkumaan. Kuitenkin Taikan nukkuessa sikeästi Maisa hiippaili hiljaa sen selän taakse nuuhkimaan :)
Taika on aika lailla nukkunut koko illan pieniä leikkihetkiä lukuun ottamatta, yhdet pissat ja läjät se on käynyt taitavasti sanomalehdelle tähtäämässä. Kakat tosin tietenkin juuri ja juuri paperin reunan yli.
Kaiken kaikkiaan pentu yllätti rohkeudellaan ja reippaudellaan, vaikka olo ei varmasti ollut paras mahdollinen paljon oksentelun seurauksena. Ihanasti se hakeutui alkumatkasta syliin ja piti matkan mittaan päätä kädelläni ja muutenkin hengasi lähellä. Kotona se vähän itkeskeli ensin, mutta ei juuri ollenkaan enää sen jälkeen, kun toiset koirat haettiin sisälle. Kai se on niin tottunut hulinaan, että ajatus ainoana olemisesta itketti ;) Leluihin se jo tarraa aika vahvasti. Taitaapa Taika olla juuri sellainen pentu kuin olin toivonutkin, rohkea, reipas ja taistelutahtoinen ihmisen ystävä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
