Jättiläishauva

Eilen Taika 14 viikkoa painoi 8,2kg.

Maisa painoi yksivuotisrokotuksissa 9,6kg.

Että.

Taikasta kasvaa saksanpaimenkoira

Nyt onkin vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta, tuntuu että ei aika riitä mihinkään ja silloin kun on aikaa, ei jaksa.

Istuminen on tempuista kaikista parhaimmassa vaiheessa. Kun saataisiin istuminen ja maahan kuntoon, voisi alkaa opettaa muitakin asioita. Tai lähinnä se kuntoon, että mun ei tarvii olla polvillaan tai melkein mahallaan lattialla, vaan voin myös seisaaltaan sanoa käskyjä...

Päällimmäisenä on parista viime viikosta jäänyt mieleen, että Taika on oppinut käyttämään korviaan eri asennoissa :D Ulkoiltiin hirmuisessa myrskyssä ja Taikalla meni sade ja tuuli korviin ja se ravisteli ja ravisteli päätään! Lopulta se äkkäsi vetää korvat luimuun, kun vilkaisi ensin Maisaa, joka oli kulkenut niin koko ajan. Selvästi se on myös viestinyt enemmän mielialojaan korvilla. Jotka ovat söpöt <3

Taika on myös ihan itse keksinyt miten halitaan, kun istun lattialla selkä sohvaa vasten, se tulee joskus syliin, laittaa etutassut rinnan päälle ja työntää ihan innoissaan naamansa mun naamaan tai olkapäälle. Siinä se sitten hetken aikaa kuuntelee rapsutuksia ja lässytyksiä ja taas mennään. Voi että mikä pieni rakkaus! <3

Rokotuksissa käytiin, se oli jännää. Meidät otettiin vastaan takahuoneessa kun tutkimushuoneessa oli joku hieman ärhäkämpi kaveri! Tohtori on melkoinen persoona. Parin viikon päästä uudelleen. 

Etutassujen tutina ja muhkurat ovat mielestäni nyt alkaneet tasoittua, rasituksen jälkeen huomaann edelleen tassujen vähän väpättävän.

Tänään mennään Lieksaan ja siellä aion muistaessani punnita tuon pikkujättiläisen, siitä kasvaa nykyisen koon perusteella saksanpaimenkoira.

Ja tärkein meinasi jäädä sanomatta! Taika on ollut nyt neljä yötä+aamua sisäsiisti, eli tehnyt pissat vasta kun se on viety ulos eikä heti kun saan silmät auki. Myös tämän pe-la yön joka on pidempi kuin viikolla yöt! Öisin se ei ole nyt tainnut ainakaan viikkoon pissata, ehkä jopa vielä pidempään aikaan, en muista enkä ole kiinnittänyt niin huomiota. Eikä kakkaakaan ole tullut sisälle kuin muutamat kerrat silloin ihan pienenä! Jee!

Räyhähenki

Viime aikoina on ollut ihan hurjaa matalalentoa elämä, mutta koirahan kasvaa huolimatta siitä, ehdinkö sitä tuijottaa vai en :D

Taika oli Eijalla ja Jarmolla hoidossa torstaista sunnuntaihin ja mukana mökillä Nilsiässä. Hienosti oli mennyt, "mitä nyt välillä räyhähenki iskeny"! :D Pentu oli sulattanut koirakuumeilevan pariskunnan sydämet ja kasvattanut pentukuumetta potenssiin kymmenen.

Maanantaista keskiviikkoon Taika sai Axiluria, perjantaina yritin soittaa sille rokotusaikaa, mutta ei lekurilta vastattu. Maanantaina uusi yritys.

Temppukerhon repertuaarissa on istu, maahan ja seiso, mutta toistaiseksi ne suoritetaan ihan iholla ja stereona vielä kaiken lisäksi...

Tällä viikolla Taika on perehtynyt omatoimisesti vepen saloihin ja alkanut harjoitella uimista vesikupissa. Harjoitukset keskeytyivät kun vaihdoin vesikulhon kahvikakkuvuokaan. Tötteröä on hankala läpsyttää tassulla!

Ulkoilu sujuu päivä päivältä paremmin, pannan laitto vaan aiheuttaa räyhähengen hetkellisen ilmaantumisen. Isompaan pantaankin on jo siirrytty :) Olen nyt pitänyt pari päivää vapaana (sydän kurkussa pamppaillen) ilman perässä raahaavaa hihnaa ja hienosti se pysyy mukana, tulee kutsusta jopa paremmin kuin Maisa! Se piirre kun pysyisi...

Kynsien leikkuu ja harjaaminen sujuu ihan hyvin, kun vaan pentua harhauttaa esim. possunkorvalla sen aikaa. Ilmankin onnistuu, mutta on mulle aika haastavaa! Elosalama!

Autoilu sujuu edelleen oksennellen ja Taika pelkää autoa ja vetää täyden nelitassujarrutuksen kun lähdetään autoa kohti. Alettiin ohittaa autoa, jotta Taika oppisi, että aina ei tarvitse mennä autoon. Jo toisella kerralla nelitassujarrutus ei ollut päällä koko matkaa! Harjoituksia jatketaan...

Alkuviikosta oli Marjo kaverina hoitamassa koiria. Marjo otti niistä ihania kuvia, vois yrittää laittaa niitä tännekin. Ostin niille uudet kupit, ettei tarvitse enää tyhjistä jäätelö- ja raejuustopurkeista syödä :D

Tänään tuleekin sitten 12 viikkoa ikää :)

Maisan kanssa on ilmennyt uusia haasteita, lähinnä varmasti alkuvuoden tapahtumien takia, jotka on aiheuttanut mulle väsymyksen ja kiireen ja olen ollut äkäinen ja lyhytpinnainen ja tehnyt asioita eri tavalla kuin yleensä noista asioista johtuen. Agilitykoutsi oli sitä mieltä, että luottamus (/johtajuus) on hukassa ja täytyy alkaa leikkiä yhdessä. Enemmän siis leikkiä ja hyviä asioita meille, jospa sillä saataisiin lenkillä lisääntynyt rähjääminenkin vähenemään. Rähjäämistä lisää varmaan myös Taikan mukanaolo ja oonkin päättänyt nyt alkaa lisäämään erillisiä lenkkejä, vaikka se tietääkin lisää yksinoloa kummallekin. Eilen Maisa käyttäytyi täysin moitteettomasti ja oli kuulolla, kun käytiin tuttujen nöffien kanssa lenkillä ja kohtuullisen hyvin se oli myös puistossa. Puistossa oltiin ensimmäistä kertaa vuoteen niin, että oli vieraita koiria, eikä siltä vuoden takaiselta reissultakaan ole hyvät muistot. Nyt meni yllättävän hyvin (vieraana koirana oli parivuotias uroskultsi) ja jos Maisalla ei olisi palanut hihat Iidaan (kuten joka kerta...) kaikki olisi mennyt muutenkin ihan hyvin. Maisa ei saanut Iidaa kimpustaan, hermostui ja alkoi rähistä, menin väliin (Iida 45kg vs Maisa 16kg) ja Maisan "raivo" purkautui seuraavaan kohteeseen eli vieraaseen urokseen, jonka mielestä Maisasta tuli todella kiinnostava!!! heti kun se alkoi hankalaksi... Eli koira ulos portista ja remmiin. Ihmeen kauan niillä menikin hyvin ja voin harkita vieväni sen puistoon lyhyiksi pätkiksi myöhemminkin, jos siellä on vain yksi-kaksi sopivan oloista urosta ja me olemme puistossa ensin.

Nyt ei tule muuta ihmeempää viime viikolta mieleen...